Käveltiin mätsäriin (vaan katsomaan, totesin että hittoako maksan vitosen siitä että saan mennä leikkimään näyttelyä sateeseen) mutta siellä ei ollu enää mitään. Joko ne oli n. 1,5 tunnissa käyny koko homman läpi ja häipyny eli oli ollu tosi vähän osallistujia tai sitten en vaan tajunnu jotain. Sieltä käveltiin agilitykisoihin, katsottiin vähän aikaa medi ja maxi - ykkösiä. Olin koko aamun ollut ei nyt vihainen mutta hyvin asiallinen. Tympäisi vähän koko koira enkä sitä sen suuremmin huomioinut. Agilitykentän reunalla istuessamme se sitten pisti oikeen sirkuksen käyntiin. Hetken maltto olla nätisti mutta sitten vissiin rupesi kiusaamaan. Ensin yrittää hyvällä, nuolee käsiä, puskee syliin, hyppii päin, tönii, läpsii tassuilla. Sitten kun en reagoinut mitenkään, en viitsinty edes kieltää tai kivahtaa että anna ny saatana mun olla, se päätti yrittää pahalla. Murisee, rähisee vähän enemmänkin, haukahtelee, vinkuu ja yrittää sinkoilla kentällä juoksevan koiran perään ja kokeilee kaikkea mahdollista että saisi mut komentamaan sitä. Mua melkeen alko naurattaa mutta pysyinpä silti naama norsun vituilla.

Sori nyt vaan jos joku ihmetteli miksi toi tyttö ei puuttunut koiransa käytökseen. Se olin joo varmasti minä :D.

Kotimatkalla mä lopulta lätkäisin mudia naamaan, kun se alko ihan tosissaan härkkimään mun käsiä ja eteenpäin kävelystä ei tullu mitään, kun se oli väkisin päättänyt saada muhun eloa. Sitä ei haittaa että kompastun siihen kun se pyörii väkkäränä mun edessä. Mua haittaa. Tässä vaiheessa vitutti jo oikeesti ja kerran kun se sitten taas hyppäsi napsimaan sormia, läimäsin sitä köniin mitään sanomatta. Kun en edelleenkään halunnut palkita sitä sillä että se saa mut kunnolla suuttumaan ja alentumaan karjumaan tms. Johan lopetti ja osasi taas kävellä siivosti eteenpäin. Loppumatkan se oli oikeen sievästi. Käveltiin vielä keskustan kautta, ei siellä sunnuntaina nyt hirveesti väkeä ollu, mutta kotikulmia enemmän kuitenkin. Mudille teki oikeen hyvää olla välillä ihmisten ilmoilla, ja nyt kun se oli valmiiks saatettu "keskity siihen kävelemiseen äläkä sinkoile minnekään" -passiivimoodiin, sen kanssa oli suorastaan ihanan helppoa liikkua. Pulut oli kyllä aika kova paikka ja koiran olis kauheesti tehny mieli, mutta mun mulkaisu riitti ja mudi palasi näyttämään ihan piestyltä.

Ei ne ykkösluokan agiradat kovin vaikeilta näyttäny! Keppejä toi nyt ei osaa ollenkaan ja sit tuolla oli keinu, puomi ja a-este. Kaksi vikaa menis kun veisin koiran (tyhjällä kädellä) imuttamalla. Keinulta se varmaan hankkis jonkun virheen ja keppejä ei siis menis millään tyylillä edes vahingossa, mutta muuten ei mitään ylivoimaisen vaikeen näköistä. :D Ei me nyt alkeiskurssin aikana olla kisaamaan menossa mutta ens vuoden puolella varmaankin jo ihan realistista :)

Reilu pari tuntia oltiin yhteensä.

---

Ilta: olen koko päivän ollut täysin noteeraamatta koiraa. Mulla pitäis olla isompi asunto, yksiössä alkaa vituttaa kaikkien naamat aina välillä. :D Mietin vielä tota aiempaa postausta, mihin kirjoitin, että kun olen yhtään vihainen tai ärtynyt niin koira väistää passiiviseksi. Ei se aina tee niin. Välillä se just päin vastoin käy koko ajan tuuppimassa kuonolla ja heiluttaa häntää ja yrittää vähän tehdä niitä juttuja mitä tehdään normaalisti, kuten se että se makaa mun jaloissa pöydän alla ja nakertaa mun varpaita. Jotenkin silleen tekee itseään tykö koko ajan. Jos en huomaa ollenkaan, se jaksaa ja jaksaa ja jaksaa. Sitten kun kivahdan sille että etkö saakeli tajua että mua ei nyt huvita, se menee hetkeksi hyvin loukkaantuneena pois ja alkaa taas alusta.

En mä kyllä tiedä onko tää edes sama asia. Ja mikä se ylipäänsä on.

---

Iltapissa klo 22: treenikassin kannoin mukana mutta ketut me mitään tehty. Vituttaa. Vituttaa minä ja vituttaa mun koira, voi aaargh sentään. Nyt vois taas lähteä mudi halvalla.