Ensilumet satoi tokotunnin aikana, siellä me oltiin aikamoisessa tuiskeessa.

Teemana ruutu, mutta sitä ennen tehtiin "pentukoulujen helppoja ja hauskoja" rinkiharjoituksia. Kaikkien oli siis tarkoitus palkata koiraansa hyvin tiiviisti, ne ketkä osasi sai tehdä seuraa-käskyn tms kanssa, muut voi vaan imuttaa kävelyosuudet mutta anyway kaikki palkkaa paljon. Muut ympyrässä ja yksi pujottelee niitä kiertäen ja paikalla olevat pitää koiran perusasennossa kontaktissa. Kohtaamisia parin kanssa niin että seurautetaan koiria suoraan toista paria kohti, ohitetaan ensin niin että ihmiset on samalla puolella ja koirat jää ulkopuolille, ja sitten niin että koirat jää keskelle ja ihmiset ulos. Pysähdytään aina hetkeksi siis kun ollaan kohdakkain. Sitten vielä yksi versio niin, että ei ohiteta ollenkaan, vaan kävellään 1m tai peräti 0,5m päähän nokakkain, pysähdytään siihen ja ollaan siis ihan vastakkain. Me mentiin meidän parin kanssa niin lähelle että montaa kymmentä senttiä ei kyllä jääny väliin. :) Ja vielä sellainen, missä ympyrällä olevat koirakot tekee kaikki yhden askeleen siirtymiä lähemmäs ruudun keskustaa, niin lähelle kun kunkin koira ahdistumatta kestää. Imutin Ällää melkeen kaikissa näissä, tai vähintään namitin hyvin tiiviisti niin että käsi kävi koko ajan taskun ja koiran naaman väliä.

Sitten kai tehtiin sitä ruutua. Sitä varten olin ottanut agilitystä tutun namilätkän mukaan. Sain vinkiksi kokeilla yleensä paimenkoirille sopivaa näyttöruutua. Koira paikalleen vähän matkan päähän, omistaja käy taputtamassa maata ruudun takaosassa ja sanoo että tämä on ruutu. Vapauttaa koiran ja senn pitäis mennä katsomaan että mitä sä siellä taputtelit, merkataan koiran paikka naksulla tms ja siitä pikku hiljaa jatketaan harjoitusta. Kokeiltiin nyt kuitenkin namilätkällä, tutun "ota" -käskyn sijaan sanoin "ruutu". Koira oli ihan että wtf, ai saanko mennä, ja tartti vähän kannustaa että se uskalsi lähteä perusasennosta moisella vieraalla käskyllä. :D Muuten oikein hyvä. Kysyin siitä, että noinko se muka ehtii tajuta että juoksee tolppien välistä ja sinne tiettyyn kohtaan, kun se toljottaa vaan sitä namilätkää, mutta kyllä se kuulemma vaan hahmottaa siinä mennessään mistä menee ja sen pitäis toimia noinkin. No, saa nyt nähdä.

Seuraavaksi paikalla makuu, jonka yhteydessä ensin otettiin luoksepäästävyys kisamaisena. Me oltiin paikalla 3/6. Annoin Luksille sivu-käskyn kun tuomari tuli kohti. Se pysyi hyvin hetken, siis tuomari ehti silittää sitä rinnasta, mutta sitten kuitenkin alko vähän ahdistaa ja L nousi seisomaan ja peruutti vissiin yhdet askeleet siinä ohessa.

Paikalla makuulle tuli kestoa yhteensä useita minuutteja, olisko ollu melkeen viisi. Tällä kertaa teemana oli häiriö. Jokainen kiersi koiransa ympäri, pysähteli seisomaan sen taakse ja väärälle puolelle. Sitten me rivin kolme ekaa, joilla kai meni sen verta hyvin että piti keksiä lisää häiriötä, vaihdettiin koiria. Ensin mentiin vieraan koiran eteen seisomaan, sitten kierrettiin vierasta koiraa. Sitten vielä oman vierellä ja takana käytiin kyykistelemässä. Palkkasin Luksin vissiin jokaisen jutun jälkeen namilla ja toistin aina "pysy(y)" -käskyä. Siis tyyliin kävin seisomassa vieraan koiran edessä, palasin palkkaamaan oman, kävin kiertämässä vieraan, palkkasin  oman jne. Toinen makasi niin hienosti! :D Kun vieras kiersi sen ympäri, se sitä ehdottomasti eniten häiritsi, mutta pysyipä kuitenkin.

Sitten mentiin rinkiin tekemään paikalla makuuta. Koirat jäi kehälle naamat keskustaan päin ja ohjaajat peruutti keskelle yhteen kasaan. "Tuomari" kävi siellä pujottelemassa vielä koirien ympärillä. Palkkasin Luksin aika monta kertaa tässäkin, välillä muuten vaan, ja sitten aina kun tuomari oli just kiertäny sen ympäriltä.

Jatkettiin vielä ringissä, ensin ohjaaja käskee koiran istumaan ja tuomari käy tekemässä jokaisen koiran edessä maahan menon tyypillisen käsimerkin ja käskee kuuluvasti "maahan!". Ohjaaja taas saa hokea samaan aikaan "istu, hyvä, istu!". Yksikään koira ei menny lankaan, vaan kaikki totteli ohjaajaansa :) Sen jälkeen tehtiin toisin päin, koirat maahan ja tuomari koettaa kimeällä "ISTU!"-käskyllä saada ne nousemaan. Mä "imutin" omaani, siis syötin sille maan pinnalla olevasta nyrkistä nameja koko ajan sen maatessa, ja hitot se edes huomasi että joku kävi kiljumassa sille istumisia. :D Oikeen varman päälle pelattu, ei ehkä olis tarvinnu, mutta kun se sen makuu ei oo niin varma kuitenkaan vielä, niin mieluummin näin päin.

Sitten vielä ruudun loppuosa eli koiran kutsuminen ohjaajan takaa seuraamaan. Tehtiin tää kaikille niin, että kouluttaja pitää koiraa kiinni, ohjaaja kävelee pois ja mennessään huutaa koiran seuraamaan. Luksi ei reagoinu mun kahteen ekaan "sivu!" -käskyyn ollenkaan, joten kolmas oli muotoa "Luksisivu!". Sillä tuli hienosti, mulla oli namit valmiina vasemmassa kädessä ja  autoin sen oikeaan paikkaan ja imutin ne pari metriä mitä piti yhdessä kävellä. Juteltiin vielä tosta, että alussa varsinkin kannattaa huutaa suosiolla koiran nimi ja sivu/seuraa-käsky, ja vielä oikeen korostetun kimeällä äänellä, jotta se koira todella tajuaa että hää saa tulla. Ei mekään oo tälleen koskaan tehty ennen. Meille tuli siitä ruudustakin kommenttia, että koira on vähän turhankin kurissa ja nuhteessa kun se ei sillä "ruutu" -käskylläkään uskaltanu tehdä ensin mitään. Katto vaan mua että mitä sä meinaat, ei toi oo mikään käsky. :D Eihän se nyt tietenkään oikeasti haittaa, mutta että aluksi uusia asioita esitellessä tollaselle koiralle kuulemma kannattaa todellakin antaa oikeen korostetun kannustavalla ja iloisella äänellä se käsky, jotta se erottaa että nyt sen kuuluu tehdä jotain. Jos se tulee puheäänellä, se on tottunut että yritän vaan hämätä sitä liikkumaan perusasennosta/paikallaolosta eikä taatusti "mene lankaan".

Omalla ajalla me tehtiin sivulle tuloja, käännöksiä vasemmalle ja täyskäännöksiä, yhden askeleen eteenpäin siirtymiä ja sitten 4-7 askeleen seuraamispätkää. Se raja menee nyt kuudessa, kun yritin enemmän, koiran kontakti tippui. No, vähän aikaa sitten se meni kolmessa, että kyllä tää tästä. :D Metallikapulan nosto ehdittiin ottaa yhden kerran.

Ja jälleen, tehdessä sellasta häiriötä ei oikeen olekaan mistä toi ei selviäis, mutta kun lopuksi jäätiiin 20 minuutiksi juttelemaan kentälle, niin voi luoja, jo näkee mudi kaikenlaista mille pitää pöristä, murista, haukkua ja räyhätä. Eikä lopeta oikeen millään käskylläkään. "Anna olla" ehdottomasti paras, pelkkä kielto, remmillä napautus, kuonosta nappaaminen, koiran päälle kumartuminen/sitä kohti astuminen ei auta ku ihan hetkeksi.

----

Viikonloppuna mudi teki mökillä kaksi esineruutua ja kotipihassa vähän tottista (sivulle tuloja, miniseuraamista, liikkeestä istu, tavallinen maahan meno). Eka esineruutu 20x50m ja vieraat esineet joihin minä en ollut koskenut lainkaan, toinen n. 30 metrissä vasemmalla kiven päällä ja toinen oikeassa peränurkassa. Ei se tallatessa mitenkään kovin hankalalta näyttänyt, oli siinä vähän korkeuseroja, mutta vasta kun mudi oli lähtenyt, tajusin miten helvetisti se joutu loikkimaan. Se menikin enemmän siihen että mudi keskittyy etenemään eikä oikeen oo nenä auki. Kävin näyttämässä lopulta molemmat esineet, ja sitä takana ollutta ei meinannut silti löytää, kesti kauan ennen kun paikansi. Onneksi kuitenkin jaksoi yrittää.

Seuraavana päivänä sit lenkin ohessa paikkaamaan oikeen superhelppo, n. 5x50m, maasto ihan pelkkää sammalta ja isoja puita. Mun vihreä, päässä ollut pipo takarajalle suht keskelle sammaleeseen, mudi näki sen viennin. Sinne paineli ihan suoraan. Se näkeminen ei ehkä olis ollu tarpeen, mutta olipa nyt varmasti oikeen helppo välillä.

****

Ai niin, mökillä huomasin että koiran niska-alueella oli ainakin neljä rupea, joista yhden onnistuin raapaisemaan uudestaan auki ihmetellessäni miten koiralla voi vieläkin muka olla punkki... eli kyllä se sitten ottikin osumaa Ipsun kanssa tapellessaan.