Yöpissan yhteydessä koulun kentällä, noudot nurtsilla, liikkeestä istumiset asvaltilla ja kontaktit soneran portailla...

Päätinpä minäkin toisten inspiroimana kokeilla vauhtinoutoa. Heitin kapulan muutaman metrin päähän. Koira katto tyhmänä ja tajusin sanoa sille "mene vaan", ja johan lähti. :D Mulla oli naksutin mukana ja tarkoitus naksauttaa palautuksesta kun koira on suht lähellä mutta ei oo vielä ehtinyt ajatellakaan kapulan pudottamista.

Sehän oli mudista ihan sairaan kivaa!! :) Menee laukkaa ja palauttaa laukkaa. Kerran se ehti tipauttaa sen suunnilleen samaan aikaan kun naksu vasta tuli, eli olin hitusen myöhässä. Heitin pari ekaa tosi lähelle mutta sen jälkeen jo ihan kunnolla sinne jonnekin yli 10m päähän. Olisko ollu kuusi toistoa yhteensä.

Sitten liikkeestä istumista. Peruuttaen edelleen hyvä, jos kuljen kylki edellä ja naama koiraan päin myös hyviä, mutta jos kävellään naamat eteenpäin, koira tulee tiiviisti sivulle istu-käskyllä. Ou great, miten mä väännän sille että se on eri asia? Naksuttimen kanssa oli vielä vähän säätöä kun naksuhan on meillä ollut myös vapautus. Nyt naksautin istumiset mutta odotin myös että se ei nouse ja se aiheutti hämminkiä... tajusin jossain vaiheessa vaihtaa naksun tilalle hyvä-sanan ja sit oltiin taas samaa mieltä siitä että piskin kuuluu pysyä istumassa.

Luoksetuloa lyhyeltä matkalta. Eka "tänne" tosi hyvä ilman mitään apuja, toka jäi puolen metrin päähän mutta oli aivan suora (korjaututin), sen jälkeen ne oli järjestään vinoja ja piti korjata jokainen. Höh. Välillä muutama maahan meno (erotti käskyn! hienot!) ja edestä sivulle tulo (varmuudeksi käsiapu, sillä hyviä). Sen jälkeen seuraavat tänne-käskyt sotkeentui taas maahan menoon ja mudi sai enemmän "uppista" kuin "hyvä" -sanoja... ehkä niitä ei vielä kannata tehdä samalla kertaa. Maahan menoa pitäis tietoisesti työstää tapahtumaan perusasennossa päin, nythän olen koiran edessä ja muualta se ei toimi. Varmaan aluksi käännyn pikku hiljaa niin ku tossa liikkeestä istumisessakin.

Sit käytiin ottamassa kontakteja soneran kolmen askeleen betoniportailla. Koira meni pyytämättä ylös, odotti siellä pyytämättä, otti namin lätkältä "ota"-käskyllä ja ehti tulla pois ilman lupaa, kun kuvittelin että se nyt osaa tän, kun eilen meni agilityssä niin hienosti... :S Sen jälkeen olin itse nopeampi ja ehdin vapauttaa sen ennen kuin se itse lähti. Vissiin kolme toistoa kummaltakin puolelta ohjaten. Tai en mä muuta tehny ku seissy ja antanu suullisen luvan.

Lopuksi vielä muutama vauhtinouto. Ihan vikalla otin koiran perusasentoon, aiemmin se oli ollu vapaana ja saanu juosta suoraan kapulalle. Aika napakka sivu!-muistutus vielä toistamiseen ennen heittoa, koira nytkähti kovasti mutta pysyi :) Tähän vois keksiä jonkun sanan jo, nyt vapautin sen vaan "ok" -luvalla,, mutta mikä jottei sitä noudon sanaa vois alkaa käyttää.

Ja mun uusi noudon koulutussuunnitelma on se, että opetan koiralle tänne-käskyn kunnolla ja sen jälkeen sen palatessa kapulan kanssa pyydän vaan tänne. Tää ei kyllä ratkaise sitä että se tiputtaa sen kuitenkin. Ellen kouluta tännetuloa niin että koira on niin tiiviissä että sen pää on mua vasten ja kuono kohti taivasta. Silloinhan kapula ei voi tippua suustakaan. :D Ens kerralla kokeilen pyytää sivulle kun koira on palauttamassa kapulaa. Kerran voi kokeilla ihan uteliaisuuttaan, jos tippuu niin sit tippuu. Tän voi varmaan ottaa ohjelmaan ihan säännöllisesti, mudista se oli sikahauskaa ja onpahan jotain vaihtelua niiden ainaisten samojen liikkeiden hinkkaamiseen.

Ens kerralla vois kokeilla myös metallikapulaa tähän.

Koira virittyi niin kivalle taajuudelle että pidin sitä loppulenkin irti enkä tajunnut edes pelätä jänöjä. Noutokapula ei mahtunu kunnolla taskuun ja se törrötti sieltä, ja mudi koetti hyppiä hamuamaan sitä useemman kerran. Jos jostain olis tullu jänis niin ihana kapula olis palannu kehiin myös ja uskon arvaavani kumman mudinpoikanen olis valinnut. :)