Oltiin vähän aikasessa, menin halliin ilman koiraa katsomaan ja koska edellinen ryhmänpuolikas lopetti pikkasen ennen aikojaan, mulle sanottiin että hae Luksi, turhaan tässä tyhjän panttina seistään. Ehdittiin harjoitella pari kierrosta ennen kuin muut ryhmäläiset saapui, ja sitten ne kouluttajat vasta tempun teki. "Laura ja Luksi näyttää miten tää tehdään kun niillä menee niin hyvin". OMG.

Neljän esteen hyppyrata. Aloitus vasemmalta alhaalta, ensin vaaleanvihreä kierros, sitten suoraan tummanvihreä. Ohjaaja pysyy esteiden keskellä koko ajan ja tuolla oli pari valssikohtaa tossa jälkimmäisessä rundissa.

Opinpahan taas uutta koirastani. Ota se kunnolla haltuun jo autolla. Se kävi nyt taas niin kierroksilla ettei kuunnellut mitään. Se ei irronnut hypyille, se ei ohjautunut yhtään, se kävi vaan härkkimässä minua. Saatiin heti ekan jälkeen käsky tehdä ensin pelkkä vaaleanvihreä osuus, mutta sekään ei meinannut onnistua. Ekan hypyn jälkeen keitti yli. Kolmannen tai neljännen yrityksen jälkeen mä olin jo kovistelemassa koiraa että nyt saatana kuuntele jotain, mutta tuli vaan ohjeet että takas alkuun ja rauhassa uusi yritys, pysy itse rauhassa, älä korota ääntä hyppykäskyssä, älä ärsyynny. Ja sitten se loksahti kohdilleen se homma. Saatiin pari onnistunutta koko rataa ja mä päätin että palkkaan mudin vikan jälkeen lelulla nakkien sijaan. Joko se saa purkaa sitä pahinta teräää siihen ja se tekee erittäin hyvää, tai sitten sillä kilahtaa lopullisesti yli, mutta päätin ottaa riskin ja reviteltiin narupallolla koko se pari kolme minuuttia mitä kesti kun muut ryhmäläiset kömpi oikeaan paikkaan katsomaan. Auttoi.

Esityksemme meni sitten oikein täydellisen nappiin ja saatiin yleisöltä suuret aplodit. :D Onnellisempi olin itse kuitenkin siitä, että sain kuin sainkin mudista lopulta oikean vaihteen päälle. Sain vielä vinkkejä siihen miten sen kanssa pitää olla. Itselle pää ehdottoman kylmäksi ja selkeä ohjaus. Se kuulemma lukee minua kauhean tarkasti, ja yksi tärkeä juttu olis nostaa kättä selkeesti ylemmäs kun koiran pitää irrota vähän kauemmas. Se menee jos nostan kättä. Jos en nosta, se kyhnää liian lähellä. Sitten ne supatti siellä puoliääneen keskenään ne kouluttajat, että noi tarttis ryhmäpaikan... :) Luulin kyllä että jatkokurssi käydään ensin, puhuikohan ne siitä.

Toisella puolella sisähallia

*kepit. Toka kerta, sai mennä irti, otettiin lelu targetiksi ja kouluttaja piti sitä -> liikkuva saalis kuollutta parempi. Kerran hyppäsi vikan kepin verkkojen yli, jolloin lelu vaan katosi kouluttajan taskuun ja uusi toisto. Se meni taas hienosti. Yritys ja erehdys opettaa mudia hyvin :) Mun tehtävä oli vaan hokea "kepit kepit kepit" ja kävellä vuoroin kummallakin puolella mukana. En huitonut käsillä mitään. Livautin vahingossa välillä "hyvä" sinne väliin, ja siitä tuli heti noottia, Marja näki että koira katsoo mua kun kehun sitä hyvä-sanalla. Se ei ole missään nimessä tarkoitus kesken pujottelun.

*puomin kertaus. Mudi oli remmissä ja ekalla mä jäin totaalisen jälkeen, se lähti ku raketti. Toka kai ok, kolmannella hyppäsi alasmeno-osalla sivuun ja sen jälkeen Marja pisti meidät molemmat vähän kokoamaan itseämme, mudi sai esmes kipakan rauhoittumiskäskyn. Neljäs ja viides sitten taas ok. Enpäs ymmärtänyt mistä sille on tullut tollanen vauhti, ei se ennen puomilla ole niin sairaan kovaa sutinut. Marjan oli hankalaa pystyä edes remmin kanssa jarruttamaan sitä.

*uutena pöytä. Namilätkä sinne, käsky "pöytä", kun on syönyt, "odota" ja käsimerkki ja vasta luvalla sai tulla alas. Kaksi ekaa oikein hyviä, syötyään se katsoi minua ja odotti kiltisti, kolmannella hyppäsi alas heti syötyään vilkaisematta minua vaikka olin sanonut odota. Neljännellä menin vähän lähemmäs ja silloin ymmärsi taas käskyn.

Perhoskoira karkaili tänään taas jokusen kerran, ei onneksi meidän luokse. Ne jutteli sen kouluttajan kanssa siitä ja mietti mitä sille tehdään. Kyllä ne päätti että se häädetään rumasti pois ja omistajan luokse palatessaan saa aina namia, ihan siis minusta hyvä suhtautuminen eikä mitään ongelman vähättelyä. Koiran omistaja oli kuitenkin vähän nolona ja sanoi että häntä harmittaa kun se pääsee pilaamaan toisten treenit. Kouluttaja lohdutti että onneksi se kuitenkin on kiltti koira itse, eikä menossa vihaisena kenenkään kimppuun. Jos se olisi 50kg rotikkauros niin sitten meillä kuulemma olisi todellinen ongelma. Mua se ei kyllä paljoa lohduttanut ja olin jo huikkaamassa sinne väliin että kyllä se minusta on ongelma kun kaikkien muiden koirat ei ole yhtä kilttejä ja tykkää iholle tulevista uroksista, mutta kouluttaja just vilkaisi minua ja sanoi itsekin ääneen että ei se muiden kohdalla niin haittaa mutta Luksin luokse se ei kyllä saa päästä. :D Eiköhän siitä ihan hyvä tule, juteltiin sen omistajan kanssa vielä lopuksi pihalla, ja ihan yhteisymmärryksessä oltiin. Ei tullut sellainen olo, että on mun vika kun mun koira ei ole sosiaalinen (mikä hyvin usein tulee!), vaan me kaikki kyllä mahdutaan sinne.

Mudi oli taas ihan hiirenhiljaa murinoiden osalta: pimeällä tiellä liikkuvat koirat, seuraavalle tunnille saapuvat ja autoista purkaantuvat koirat yms ei kirvoittaneet siitä pihahdustakaan. Ihme juttu, todella ihme juttu.

---

Mä NIIIN toivon että me päästään sinne jatkokurssille. Ihan oikeasti. Mun palvelus- ja tokomudista on tulossa agilitymudi ja kuolen jos ne ei ota meitä ja tää loppuu tähän. Joku talvitauko siinä varmasti on, tai ei se jatkokurssi ainakaan ala heti seuraavalla viikolla tän loppumisen jälkeen.