Metsäkoululla jälleen kerran.

Menin ennakkoon tekemään esineet. Noin 10x40, oikeana rajana alussa metsäautotie, mutta tie kaartoi oikealle ja mun ruutu jatkoi suoraan. Vasemmalla rajalla hirveitä isoja risukasoja ja ruutu nousi takaosastaan parin metrin nousun alkupäähän nähden. Sen piti olla 50m pitkä, mutta ei se nyt ihan sitä tainnut olla, ja maastokin jotenkin tuli vahingossa vähän vaikeaksi... oli muka taas niin vähän aikaa, että ei ehtinyt enää vaihtaakaan. Yksi ainoa esine taakse suunnilleen keskelle, takarajasta ehkä metri eteenpäin. Itse asiassa se sama esine, mikä toissapäivänä jäi löytymättä. Tuuppasin sitä nytkin vähän heinän sekaan, että koira joutuu tosissaan etsimään.

Mudi työskenteli taas mun mielestä ihan tehokkaan oloisesti, paineli ensin taakse oikeaa rajaa pitkin (ei harhautunut jatkamaan metsäautotietä suoraan, hienoa! se OLI ansa.), tsekkasi sivurajat, tuli tutkimaan etualaa, meni mun taakse (what? mistähän toi on tullut? huusin sen sieltä pois). Lähti uudestaan taakse, meni kuitenkin tällä kertaa oikealta ulos sitä tietä pitkin, pysähtyi katsomaan minua mutten reagoinut mitenkään. Palasi itse takarajalle, pyöri aikansa ja onneksi sai hajun. Tarkennus ja salamana palauttamaan. Hyvä töppönen! :D

Kirin kanssa oltiin 1,5h lenkillä, ja tällä kertaa kelloni ovat samassa ajassa ja tää on ihan oikea aikamäärä :D. Luksi oli yhdellä sanalla sanoen aivan paskapää. Kirin isäntä palasi käymään autolla kun oltiin kävelty ehkä 5min. Odoteltiin sitä siinä mihin oltiin ehditty. Sanoin jo etukäteen että mun koira ei osaa laskea kolmeen, ja kun se kohta tulee takas, L olikin aivan varma että joku hyökkää. Käskin sen mun vierelle istumaan ja odottamaan ja sain jonkun kerran karjaista sille, kun "odota" oli muuttunut tuntemattomaksi sanaksi.

Sitten ihan vähän ajan kuluttua molemmat koirat sai raivarit, ja huomattiin että sieltähän tulee joku koiransa kanssa. Mentiin vähän syrjään, otettiin koiramme kiinni, Kiri meni vielä syliin ja mä käskin Luksin istumaan. Räyh! Siihen en edes yrittänyt puuttua, mutta kun se taas "unohti" mitä painokas ODOTA meinaa eli nousi pokkana ylös, niin siitä se sitten saikin palautetta. Pari kertaa karjaisin ja otin vähän karvoista kiini ja sen jälkeen runttasin sen ihan kunnolla asenteella "katsokoon vaan kaikki vieraat mutta mun koira saa nyt kyytiä". Johan muuten muisti taas! Pääsin kehumaan sitä siitä ja tässä vaiheessa toinen koirakko oli jo kohdalla ja mennyt ohi. Luksi myös hiljeni siinä vaiheessa kun tahtojen taistelu oli käyty ja se alistui olemaan käskyn alla. Ihan hyvä. Istutin sitä vielä aikansa ja kehuin koko ajan. Lopuksi sai namia ja pääsi takas vapaaksi.

Ihan lopuksi autoilla palatessa minä huomasin metsässä ihmisen. Se seisoi kyllä ihan paikallaan, mutta silti, on siinä varsinainen vahtikoira. Otettiin koirat taas kiinni ja käveltiin n. 20m päästä ohi, eikä kumpikaan koira tajunnut koko tyyppiä edelleenkään. No hyvä, en mä mitään mudiraivaria olis enää halunnutkaan kuunnella. Koirat sai leikkiä parkkishiekkakentällä vielä vähän aikaa ja silloin ne kyllä kuuli metsästä ääniä, ja L meinasi alkaa rähistä sinne. Kiinnitettiin vaan huomio takas leikkiin, niin se oli ihan ok. Otettiin myös kilpajuoksu, mä jätin Luksin istumaan ja Kiriä pidettiin kiinni, ja poistuin kentän toiseen laitaan. Huusin koirat luokse ja kyllä se Luksi aika paljon kovempaa pääsee. :D Kiri ei kyllä heti tajunnut lähteäkään.

Lisäksi lenkin aikana x kertaa keskustelimme aiheesta "sä et voi mennä niin kauas", "sä ET HYPI mun etkä varsinkaan niiden vieraiden päälle" ja "kun mä huudan sua nimeltä, se tarkoittaa juuri sinua, ja juuri nyt". Se jäi pari kertaa vaan katsomaan kun huusin luokse, ihan niin ku ei olis tunnistanu kutsua. Ei siis mitenkään lällätellyt, vaan tuijotti vaan että mitähäh. Wtf? Sori vaan lenkkiseurallemme, musta lähti välillä aika paljon kirosanoja... :S

Jännä juttu, silloin kun se on ihana, se on tosi ihana, ja silloin kun sillä on huono päivä, se on todella kamala ja voisin ampua sen kuuhun... no, jos jotain positiivista pitää hakea, niin eipähän ainakaan karannut niiden vieraiden luokse, vaan tuli kuitenkin käskystä luokse, vaikkei istumassa pysynytkään!!