Mudi on opiskellut erilaisten kohteiden päälle kiipeämistä ja siellä pysymistä. Minä olen hakenut rauhallista mielentilaa ja ajatellut nämä tasapainoharjoituksina, mutta mudilla on vähän liian kivaa ja sen mielestä vauhti korvaa puuttuvan tasapainon ja keskittymisen. Toistaiseksi ainakin sillä on kaikki raajat ehjät, mutta pitää ainakin ulkona varoa liukkaita kohteita, käy vielä joskus huonosti. Kotona keittiön jakkarat on ollu aika hyviä. Istu-seiso-vaihtoja ja ympäri pyörimistä ollaan kanssa tehty sellaisen päällä. Ulkona kivet, lumiukot (sori kersat), kannot yms. Betoniporsas on vaikea, sen pitää mennä sinne pitkittäissuunnassa että mahtuu, ja sitä se ei vieläkään oikeen edes avustettuna tajua. Äsken kyllä kokeilin omalla kädellä ja se pinta oli ihan helkkarin liukas, ei ihme että ei tahdo pysyä.

Mudi on joka tapauksessa ruvennut ulkona bongailemaan kiviä yms ja kiipeää niille jo pyytämättä. :D Käsky on "hop". Ajattelin ensin jotain "in" tai "kyytiin" tai "päälle" mutta toi siitä nyt tuli.

Oltiin oltu lenkillä ja koulun kentällä irroittelemassa. Joka paikka on niin jäässä, kun päivisin on vähän plussaa ja sataa vettä, ja iltaisin pakastuu just nollille. Ei ole paljoa uskaltanut koiraa irti pitää. Onneksi tajusin, että se iso hiekkakenttä oli ihan suht kunnossa, ja mentiin sinne kaahailemaan. Pitäis ajaa metsään mutta pitäis ensin ostaa ne vedenpitävät kengät, enkä ole saanut aikaiseksi. Mudi oli juuri juomassa, saatiin lätäkköä sen verran kuorittua että se sai vettä sieltä. Noin 50m päässä edessämme menee jänis, laiskasti lyllertää. Mudi ottaa kontaktia ja saa namia. Namitus loppuu, jänis on edelleen siellä. Olen kyykyssä mudin vieressä ja juttelen sille, koira on irti, enkä tarkoituksella pistä sitä hihnaan. Katsellaan aikamme. Sitten nousen, ihan rauhassa, mutta mudi tulkitsee sen että nyt mennään ja ampaisee jänön suuntaan. Rykäisen sille Ä-ÄÄ! niin kovaa että parkkiksella kaikuu. Tulee tosi nöyränä takas ja on ihan pieni ja surkea, ja mietin että nyt me tarvitaan lelu eikä mitään tyhmiä nameja. Ei ole, joten lapanen kehiin. Taisteltiin siitä ja kiinnitin fleksin samalla siihen, ja sitten mudia vietiin lapaskarusellissa. Vein sitä samalla vaivihkaa ihan vastakkaiseen suuntaan ja leikittiin hyvät tovit, tuli ihan hiki. Lapanen säilyi vielä ehjänä, mikä ihme, mutta olisin mä sen uhrannutkin :) Tuli niin tarpeeseen. Leikin loputtua ei katsellut jänissuuntaan ollenkaan. Hienoa!