Muutama päivä sitten: ilman remmiä mun koira olis käyny shar pein (?) kimppuun kesken ohituksen. Se murina sitten ei vissiin enää olekaan pelkkää epävarmuutta. Vitustako sen vaan tietää yritänkö ymmärtää teiniä vai mätänkö sitä turpaan oikeen kunnolla. Sen verta sai kuitenkin kyytiä että nyt on taas kaksi päivää ohitettu aivan hiljaa ja siivosti, myös pimeällä.

Viime yönä irtolenkillä, satoi ihanasti lunta ja meikä laahusti ajatuksissaan. Koira jäi haistelemaan jotain ja tulee kohta takaa tuhatta ja sataa, ja edestämme juoksee jänö ja koira painelee mun ohi sen perään. En edes tajunnut karjaista kerralla kunnolla, mutta näemmä pelkkä yllättynyt "heeeei! täällä!" riitti kääntämään mudinpoikasen 180 astetta ja laukkaamaan takaisin mun luokse. Taskusta löyty hikisiä kuivia nappuloita, mutta tehtiin niistä saalisleikki, ja mudi ei ollut vielä syönyt sinä päivänä lainkaan, niin maistui ne tollasetkin. Jäniskohdan ohi käveltiin ja mudi haisteli jälkiä, pelkkä puheäänellä sanottu "ei me sinne lähdetä" riitti. Kyllä mä silti ehdin pelästyä, siinä oli aika iso tie vieressä, jänis juoksi sen yli ja olisin pissannut housuuni jos mudi olisi painellut perässä...

Muuten aika hiljaiseloa. Olen tarkoituksella vähän ignoorannut koiraa kotona, niin lenkillä se käyttäytyy paljon siivommin ja on herkempi ottamaan sitä harvoin jaettavaa huomiotani vastaan. Oli se sitten kehuja tai kieltoja. Noi ohitukset mua ehdottomasti eniten rassaa, se kun en tiedä mitä mun pitäisi tehdä ja tuntuu että ei se nyt itsestään ainakaan tästä parane. Jos mulla on loppuiän remmirähjä niin myyn sen pois ja olen niin pettynyt itseeni että saunan taakse vaan...