Hei tässä on Luksi. Mulla oli tänään aika jännä päivä. Me käytiin mökillä! Tunnistin siinä isossa alamäessä, ja aloin ilmoitella itsestäni auton takapenkiltä. Piiip. Ettei se kato vaan vahingossakaan unohda mua autoon. Käytiin kuulemma laittamassa sähköpatterit päälle, jotta joulun viettoon on sitten mukavampi mennä. Siellä sisällä olikin yhtä kylmä kuin ulkona, vähän yli -10. Seurasin kun muija kantoi puita ja hääri siellä jotain. Se yritti hätistellä mua menemään, mutta mihin mä nyt olisin lähteny, kuka siellä itsekseen viitsii juosta. Oli aika kylmä siinä hangessa istua ja katsella sen touhuja. Lopulta se kaivoi jostain pallon, kun kuulemma pakko saada mudi juoksemaan. Häh, miten niin? No pallopeli oli ainakin kivaa, sitä mä olisin jaksanut ikuisuuden. :)

Käytiin vähän jäällä. Kesällä siinä muistaakseni oli vettä, ja vähän mua arvelutti laiturilta hypätä. Selvisin kuitenkin siitä ja voi pojat että siellä oli kiva pinkoa kovaa! Muija ei uskaltanu lähteä sinne keskelle järveä, ja vähän se sitten availi ääntään kun mun jalat vaan meinasi viedä mut sinne. No älä nyt suutu, tullaan tullaan! Ihme tosikko.

Sitten me mentiin lenkille, sellanen metsäautotie, siellä olen käynyt monta kertaa ennenkin. Jotain outoa siellä vaan oli, yritin sanoa että ei mennä tonne ollenkaan, mutta muija vaan nauroi että älä nyt höpöile. Siellä oli niin epäilyttävän hiljaista! Sitten kun puusta tippui lunta, luulin että joku hyökkää, ja olin jo valmiina puolustamaan itseäni, mutta en nähnytkään ketään missään. Muija väitti, että siellä ei ole edes jälkiä, joten ei siellä metsässä mitään hirviäkään ole, mutta en uskonut. Menin ihan melkeen häntä koipien välissä ja vilkuilin koko ajan samalle puolelle ryteikköön.

Onneksi me selvittiin kuitenkin takaisin autolle. Kuulemma tullaan parin päivän kuluttua uudestaan, ja mun paras ystävätär Vieno on mukana. Taisin muuten unohtaa sen mun pallon sinne pihalle, jumankauta jos joku on kehdannut siirtää sitä!

Sitten me ajettiin pariin kauppaan ja olipas hauskaa pitkästä aikaa katsella ikkunasta ihmisiä. Ei ollut edes mitään kommentoitavaa, joten katselin vaan ihan hiljaa. Lopulta muija tuli tosi hyvän tuoksuisten kassien kanssa takaisin, siis sillä oli useempi sellainen kassi käsissään (toim.huom. maksoin ekaa kertaa elämässäni eläinkauppaan "ei mistään" 40e!), ihan ihmeellistä! Muistutin olemassaolostani taas sanomalla piiip. Mun autohäkin päällä on räsymatto enkä näe sieltä kovin paljoa, niin saatan oikeasti vaikka unohtua sinne. Jatkettiin kuitenkin vaan matkaa enkä päässyt tekemään lähempää tuttavuutta niiden kassien kanssa. Edes nenä ei mahtunut häkin pinnojen välistä, vaikka vähän yritin mallailla.

Kotona ne kaikki kassit sitten oli eteisen lattialla, ja mun niin teki mieli käydä kärkkymässä, mutta meillä on kai joku sellainen tyhmä sääntö, että mudin päätä ei kauppakasseihin laiteta. Ihan mälsää, olisin halunnu vähän vaan tarkistella mikä se niistä on. Mun kassi! Varmana on. Mutta jos en laita jalkoja lähelle ja vähän vaan venytän kaulaani, ja jos ihan pikkuisen vaan nuuhkaisen, tai maistan... taas se alko rykimään. Ihme muija, onkohan sillä aina kurkku kipeä, ei kai se mullekaan voi korista, pyh!

Lopulta me kaivettiin sitä mun kassia. Kuulemma saatiin perheenlisäystä. Mitä se niinku on, jotain syötävää?

 

 

Sit se alko selittää että haluaa ottaa lapsista tuoreen yhteiskuvan. Whaat? No okei, istutaan istutaan. Hei mikäs mörrimöykky sää oot?

 

Siis jääkö nää tänne?! Et oo tosissas... edellisestäki tykkäsin niin paljon, että se näkyy raatona tossa taustalla. Kai tää sit tästä kohta iloksi muuttuu.

 

Sain luvan nousta ja sitten mä kävinkin suorilta ton sinisen kaverin kimppuun. Aattelin vaan että autan sitä riisumaan, tuleehan sille kaulaliinassa sisällä kuuma, häh? Olen tosi esimerkillinen isoveli. Koskaan en ole suolestanut pikkusisaruksiani, en koskaan... edes ajatellut... uskotteko?

Sit sieltä kassista löytyi vielä jotain ihania limaisia lihamöykkyjä, jotain sellasia paistettuja, tiiättekö. Kaikkein parasta oli kuitenkin koirien jauheliha, jotain superrasvaista sikaa. Mä tykkään siitä melkeen yhtä paljon kuin tytöistä, ja nyt mulle tulee pitkä ilta päivystää kun se yksi kimpale on tossa tiskipöydällä mun kupissa sulamassa. Voi pojat, olispa jo iltaruuan aika...