Nimittäin pyykkien lajitteluapuna. Kippasin pyykkikorin sisällön lattialle yhteen kasaan, istuin viereen ja lajiteltiin ne neljään läjään. Mudi ojentaa ja minä lajittelen. Palkaksi sai välillä muutaman kämäsen nappulan, mutta hauskinta taisi olla pelkkä osallistuminen.

Vielä on vähän matkaa siihen, että voin kaataa pyykit lattialle ja istua koneelle. "Pyykkää" -käskyllä mudi lajittelee ne muovipusseihin, vie ne alakertaan koneeseen, valitsee ohjelman, ripustaa ne sen loputtua narulle ja tuo tyhjät pussit takaisin ylös, ja sanoo jees madam, tehty, kuinka nyt voisin palvella teitä. :D

Koukattiin lenkin lopuksi keskustan kautta. Olipas väkeä, ja tulipas tarpeeseen, meidän herra isoego ei ollutkaan enää kovin isoego hirveessä ruuhkassa. Se joutuu keskittymään ympäristön pällistelyyn niin paljon että remmikävely kärsii, sama ongelma mikä ennenkin vähän oli. Ei se nyt sinkoile tai edes vedä, mutta nojaa hihnaan, ja mä en tykkää siitä. (Tai sitten se tukeutuu siihen? Kyllä sitä vähän siis stressaa se hälinä.) Luistelukentän ohi kulkeminen oli yhtä ihanaa kuin vuosi sitten talvella, mudi vaan jotenkin lumoutuu luistelijoista. :D Siinä me niitä pällisteltiin ja mudi kysyy välillä että miksen mäkin saa osallistua. Höpötin ääneen, että ei koirat luistele, ja et sä valitettavasti pääse. Mahto olla ohikulkijoilla taas kivaa.