2mx2m, sen verran lunta tai huurretta ruohikolla, että rajat näkyi todella selvästi. Molempiin takakulmiin pienet esineet (muovihärpäke ja paksun narun pätkä), jotakuinkin neliön keskelle pieni narusolmu, jonka päälle siirsin vielä vierestä jäätyneen lehden. Koira näki kun tein tämän, tosin oli aika hämärää siinä kohdin, ja kyykistelin selkä siihen päin = ei nähnyt mihin tiputin esineet. Lähetin sen keskeltä edestä itsekin kyykyssä ollen, pienikuvasana "piieniää", lähetys "pieni!". Tosin kaksi vikaa taisin käskeä vaan "toinen!" :D, toimii silläkin.

Keskiesine oli helppo, osui nenään heti, tuli kauniisti käteen. Onnellinen mudi pyöri kuin väkkärä, meillä ei ole sitten sunnuntain tehty mitään Töitä, ja koira kärsii. Tokalla paineli aikamoisen reippaasti yli, "ä-ä!" kun meni jossain viiden metrin päässä. Siitä oli kävelly joku, jälkiä näkyi, vähän huono paikka. Ja vaikea sen oli tietysti yhtäkkiä tajuta muutenkin, että kaksikymmentä metriä leveä esineruutu kutistui nyt kahteen metriin. :D Mutta hyvin palasi sitten aina tallatulle alueelle, kyllä sillä se idea on korvien välissä. Löyty ihan hyvin kumpikin, kaunis luovutus käteen. Näitä lisää, hauskaa vaihtelua jos ei muuta!

Meidän esineet oli siis kyllä ainakin viisinkertaisia pinta-alaltaan, jos kisaesineet on viisisenttisen (kolikon) kokoisia, mutta sama se edelleen. Hakua ton kanssa erittäin tuskin tullaan koskaan ottamaan, niin etsintäkoe on poissuljettu joka tapauksessa. Ja kisa-alue on vissiin 3x3m. Se ja sama! :D

---

Meillä on eletty koko viikko käsimerkein, mun kurkku on ollu niin kipeä että ei oo paljoa ääntä lähteny. Yllättävän hyvin pelittää, myös ulkona, mutta se johtuu siitä että koska normaalisti höpötän sille aika paljon jotain, se luulee nyt että olen vihainen. On vähän paineessa koko ajan, ja ulkonakin vilkuilee minua jatkuvasti vähän siihen malliin, että kohta se muija alkaa huutaa. Vähän niin kuin viimeinen syvä hiljaisuus ennen räjähdystä. Koira parka.