Uuden tutun saksanseisojan kanssa lenkillä. Koiralla oli juoksut lopuillaan, ja etukäteen mietin miten meidän miehen mahtaa käydä... nähtiin illalla tossa parkkiksella. Pimeässä. Laura muutaman siiderin ottaneena, tarkoitus oli siis ensin käydä lenkillä = kävellä niille siitä se noin 4km ja istua iltaa siellä. No, kun ne sitten pimeässä tuli kohti ja huusin moit, niin meidän vahtikoirahan repesi ihan totaalisesti liitoksestaan. Se kuulosti niin raivoisalta että en tiedä olisko käyny päälle. :o Mua vähän ihmetyttää toi reaktion voimakkuus, enkä edelleenkään osaa oikeen sanoa onko se vaan epävarma vai viekö se mua ihan kuusi-nolla eli onko meillä joku hallintaongelma.

Ne tuli ihan lähelle ja L ärhenteli remmin päästä seisojallekin. Otin sen sitten viereeni ja napakasti käskin että nyt höpönlöpön, se on ihana tyttö, vedä vähän henkeä ja haista sitä niin loppuu toi räyhäkin. Vetihän se, ja sitten vaikeni ja saman tien alko sellaset painit että oksat pois. :) Niillä synkkasi tosi hyvin heti alkuunsa. :) Pidettiin koiria pururadalla irti koko matka, ja jotenkin ihmeellisesti ne meinasi koko ajan jäädä meidän taakse leikkimään. Yleensä yksin ja kaverinkin kanssa L juoksee aina edellä. Piti sit niskat nurin katsella koko ajan ettei ne vaan paneskele siellä salaa, ja patistella niitä että tulkaas ny tohon etupuolelle niin helpompi olis vahtia. :D Hienosti ne leikki, tai yritti L pari kertaa selkään mistä tuli hammasta, ja mäkin taisin sille pari kertaa kivahtaa että unohdapa jo alkuunsa. Pari kertaa piti kutsua luokse ja jumankekka sehän totteli!!

Sisällä sitten meinasi mennä niin pelkäksi panemiseksi, että pantiin lopulta narttu tooiseen huoneeseen nukkumaan, ja L sai jäädä meidän kanssa hengailemaan. Aika pitkään pyöri haistelemassa, nuoli kaihoisana lattialla ja sohvaa missä narttu oli just ollut, yritti nostaa koipea minkä arvasin ja mylväisin sille siitä, ja sitten lopulta rauhoittui aika kivasti meidän kanssa sohvalle ja välillä mun jalkoihin.

Kotiin lähtiessä käytiin vielä vähän aikaa pihalla, koirat sai juosta yhdessä pitkin maita ja mantuja. Hyvin se olis niiden mukaan lähtenyt, jäin yhdessä vaiheessa puhumaan puhelimeen ja toveri ja kaksi koiraa meni nurkan taakse. Sinne paineli meidänkin koira. :D

Kotimatkalla istuin hetken puistossa puhumassa puhelimessa, siis ihan nurmikolla maassa. Siitä käveli jotain ihmisiä noin 20m päästä ohi, ja helvetinmoiset äänet lähti taas mudista. Piru kun olis kiva joskus kokeilla päästää se irti/vapauttaa käskyn alta, ja katsoa mitä se oikeen tekee. Jos ne tyyppit vielä tulisi kohti, ei mitenkään uhaten, vaan olisivat vaan kävelemässä metrin päästä ohi...

Olipa muuten väsynyt koira yöllä kun kotiin päästiin!

---

Eilen illalla pilkoin makkaraa ja se koko lenkki tipahti mun käsistä lattialle. Töppis? Annapa toi. Tätä ollaan tehty ties millä ja se nostaa arjessakin mulle tippuneet purkit ja villasukat ja kaikki. Mutta että ruokaa, juu ei koskaan. No, yksi keitetty kananmuna on joskus mennyt. Olin siinä ihan lähellä kun arvelin että nostamisen sijaan se purasee sen osiin ja nielee suorilta. Vielä mitä, kauniisti nosti käteen, tosin piti vähän kannustaa että anna vaan, kun se selkeesti oli sitä mieltä että en mä tätä saa ottaa ja mikä juttu tää nyt on, oli vähän korvat luimussa. Sai sitten palkaksi haukata siitä palasen. :)