Jo on kertakaikkisen peräsuolesta kun ei nukuta. Ei ihme että olen pirun vihainen koko ajan. Miten voi nukkua kun ei tunne edes väsymystä?

Siispä 6:30 lähdimme lenkille, monen mielestä se olisi varmaan ollut aamulenkki, vaan meille se oli iltalenkki... :P Tuo reilu 10km kierros (Karikon autotalo). Ei ole liian kylmää säätä, on vain huonoja vaatteita. Minä pukeuduin alushattua ja urheilukerrastoja myöten. Hikihän siinä tuli. Kengät alkoi hiertää. Käveltiin silti. Oli jopa ihan mukavaakin. Vähän yli kahdeksan olimme kotona. Pyörähdettiin vaan eteisestä joululahjaksi saatu motivaatiopatukka. Minä siis pyörähdin, mudi alkoi huutaa ja kertakaikkiaan repesi liitoksistaan. Älä suutu, älä suutu, älä suutu, se on vain innoissaan, sori vaan naapurit että kiljuva mudi herättää teidät nyt mutta eipä mahda mitään, en suutu sille, en suutu...

En suuttunut. Päästiin parkkikselle. Leikin ohessa muuten vaan pari irroitusta ("kiitos" on käsky ja sanotaan käskyäänellä, ei varovaisesti ehdoteta että etsäviitsisitsää ehkä irroittaa. Irroittaa se niinkin mutta itse tykkään siitä että irroituskin on täpäkkä, jotenkin se koko leikki pysyy siten paremmin kasassa.), yksi sivulle tulo, pari istumista, yksi maahan meno (ekalla käskyllä laskeutui kyllä eli selkeesti ymmärsi käskyn, mutta jäi kovasti koholleen ja sanoi piip, toistin rauhassa käskyn, jolloin meni kunnolla. Mistähän tää johtuu?). Kuunteli kyllä erinomaisesti = erotteli käskyt, ja sivu-käskyllä suorastaan syöksyi perusasentoon edestäni. :) Patukka sai sen aivan sekoamaan, ja se sai Helmimäisiä ravistan-ärisen-tapan-kohtauksia, mitkä on musta ihan maailman parhaimpia :D. Pari kertaa kävi vetämässä kunniakierrokset sen kanssa, annoin mennä, kehuin vaan kun palasi itse tyrkyttämään sitä mulle.

Niin. Se jalkakylpy. Ne kengät tosiaan hiersi aika kipeästi, ja suihkun jälkeen teki mieli vielä laittaa jalat lämpimään veteen lojumaan. Kaivoin pesuämpärin, valutin kuumaa vettä, ja koska ei nyt oikeen ollut muutakaan, lorautin sille tilkan ruokaöljyä. Vati pöydän alle ja rojahdin istumaan. Jalat kylpee onnellisina, kunnes alkaa kuulua juomisääniä. Kaipa se sitten oli hyvää, en osannut kuin nauraa ääneen...

/// Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille ja muuta kautta viestiä laittaneille. Sain vähän potkua, kuten ehkä tästä huomaa. Koira lähtee silti joka tapauksessa varmaan vähäksi aikaa hoitoon.