Ohitus yksi: mäyräkoira. Ihan kohdalle asti hyvä, en sanonut mitään, olin juuri kehumassa. Mäyräkoira alotti hirveän räyhän ja oma olis tempaissut sen kimppuun, jos olis irti ollut. Karjaisin sen verta että hiljeni vissiin mäyriskin. Omaa villoista kiinni ja muutamat kirosanat päin naamaa, sen jälkeen käskin sen sivulle, mistä sai eka kehut ja sitten namit taskusta. Ei ehkä parhaiten hoidettu tilanne, mutta en minä tiedä mitä hittoa sitten pitäisi tehdä. Ainakin teimme sovinnon heti palautteen jälkeen, se on iso juttu!

Ohitus kaksi: joku hevosen kokoinen laumis. Näin kaukaa ja huomasin ennen Luksia, kaivelin namit valmiiksi. Eka nami ennen kun L edes näki niitä, silleen "täällä näitä on" -muistutuksena. Väljää namitusta kun lähestyttiin, L oli oikeen nätisti kontaktissa ihan pyytämättä. Kohdalla meinasi siirtyä mun sivulta etukautta niitä kohti, josta napakka mutta rauhallinen äpäpäp! -kielto. Toistin vielä täällä-käskyn, sain kontaktin, ja namitus jatkui. Koira pysyi hiirenhiljaa koko ajan. Näin se sujuu kun itse vaan viitsin vaivautua, voihan räkä oikeasti. Mun on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni nyt. Koira saa syödä ruokansa seuraavat x viikkoa taas taskusta ulkona.

Jotenkin nää kaikki ongelmat on nyt kasaantunut. Aika surkuhupaisaa että sääkin on ollut yksi iso tekijä. On niin kylmä että lenkit lyhenee sen takia = koirassa liikaa virtaa. On niin kylmä että ei oo voinu treenata = koirassa vielä lisää liikaa virtaa. On niin kylmä että ulkona ei ole tosiaan voinut ottaa hanskaa pois, kaivaa namia ja antaa koiran kuolata sormia sitä hamutessaan = ei oo tullu palkkaa mistään. On niin kylmä että en ole raaskinut paljoa mun vanhaa autoa käynnistää = ei oo käyty metsälenkeillä. Kauppareissuja varten on ollut pakko startata noin kerran viikossa, mutta lenkkiä ei voi yhdistää niihin koska koira hyytyisi autoon sillä aikaa kun meikä on kaupassa. Jei.

---

Kotona tokon kaukokäskyjen asentovaihdot, muutama rundi tehtiin kaikista kaikkiin. Liikeradat se muistaa ihmeen hyvin!