Eilen: käytetty kapea polku (=tiiviiksi tamppaantunut, hyvä näkyvyys), matkaa noin 50m. Tänään käveltiin polvia myöten umpihangessa tekemässä oma polku, matkaa noin 20m, lapanen upposi sinne silleen että lähetyspisteeseen ei näkynyt. Paineli tuhatta ja sataa molemmissa ja sanon taas, että kyllä osaa jo, lisää vaikeutta vaan. :)

Ollaan otettu luoksetuloja lenkillä, tai olisko ne enemmän kontaktiharkkoja. Remmin (tai fleksin) mitan päästä siis täällä-käskyllä. Häiriöttömiä sikäli, että toisia koiria ei ole ollut tilanteissa läsnä, mutta ainahan tolla jotain on kesken, harvoin se vaan mieli tyhjänä tallustaa eteenpäin. :D Tämä sai alkunsa siitä, että kerran se katsoi kaukana olevaa koiraa ihan hiljaa, mutta täällä-käsky kaikui kuuroille korville, ja kerran pihassa tuli naapuri just kun me oltiin tulossa ulos, ja koira ensin räyhäsi ja sitten sinkoili muuten vaan sitä kohti ja viis veisasi kun yritin huutaa sen luokseni. Kerin sen lopulta remmillä sieltä, oli kädet täynnä kasseja ja verenpaine miljoonassa, mutta en kehdannut naapurin edessä karjaistakaan. Olis ehkä pitänyt. Muistutellaan sitä käskyä nyt hetki häiriöttömästi, sitten lavastan sille pari ansaa namikipon tai jonkun tutun avulla tms, ja pöläytän sen niin että muistaa taas oliko se käsky vai pyyntö...

Ollaan kertailtu myös arkiseuraamiskäskyä. Ekalla kerralla koira oli ihan pihalla ja meni linttaan kun huomasi että jotain halutaan mutta ei mudi jummarra. Autoin sitä ihan reippailla avuilla niin johan alkoi muistua mieleen.