Eilen illalla tyttilässä leffassa ja lettukesteillä kolme ja puoli tuntia. Tytillä meinasi välillä mennä hermo kun yhden pää oli koko ajan sen haaroissa. Luksi kyllä uskoo (mun) kieltoa paljon paremmin kuin ennen, ei tartte kuin nätisti sanoa niin tulee selästä alas. Jännää. Mutta yrittää kuitenkin n kertaa uudelleen. En mä viitti sitä siitä kurittaakaan niin että "se ei enää ikinä edes ajattele sitä". Teinipojat on teinipoikia...

Oli muuten väsynyt koira taas kotona. Hassua, että ensin ottaa itselleen koiran, ja sitten on tyytyväinen kun se lojuu jossain nurkassa ja kuorsaa jalat kohti kattoa.

Aamupäivällä Tytin+J:n kanssa metsäkoulun metsässä ja jäällä 1,5h. Mulla oli kamera ja kännykkäkamera mukana, kännykässä on parempia kuvia, laitan tänne jonkun jahka jaksan tutustua aiheeseen miten ne saa kännykästä koneelle. Vähän tartti korottaa ääntä välillä omalle koiralle. Autoon tuleminen oli eilen illalla ja tänään vähän "onko ihan pakko jos ei tahdo" ja mun kolmas käsky taisi olla ihan kunnon kivahdus "nyt ala tulla sieltä". Keskeyttää siis puuhansa ja katsoo ja kuulee kyllä käskyn, mutta jalat ei liiku. Tänään pistin sen metsäkoulun parkkiksella kerran välillä autoon (sillä kolmannella käskyllä...), palkkasin häkkiin, ja päästin uudelleen leikkimään. Sen jälkeen kun oikeesti oltiin lähdössä, tuli paljon rivakammin. Tosin Tyttiäkin pakattiin silloin ja kai se tajusi että nyt lähdetään kaikki. No joka tapauksessa, pitää nyt tehdä niin, että kun tulee nätisti ekalla, saattaa saada jonkun namin, ja jos ei tule, niin ilkeä muija laittaa vähän vauhtia siihen. Ei se tota yksin ollessaan oo tehnyt, jättäisin sen ilman muuta pihalle ja lähtisin ajamaan yksin. Harmi vaan että sitä ei varmaan paljoa haittais jäädä Tytin ja isännän kanssa kolmestaan, kyllä se luottaa että ne hoitaa mudinkin kotiin. :D