Olipas päivä!

Ensin metsäkoululla Tytin tiimin kanssa lenkillä. Käveltiin välillä lammen puolelle, sinne oli aurattu tie, tosin sitä riitti vain noin 10min/suunta. Ei huvittanut lähteä rämpimään umpihankeen, joten seistiin aukiolla ja heiteltiin koirille keppiä, lumipalloa ja annettiin niiden vaan painia. En tiedä vaikuttiko viimeöinen kymppikilsalenkki vai mikä, mutta Luksi oli ihan ihmeellinen. Tytti ja isäntänsä leikki lumipalloleikkejä ja toi katto laiskana sivusta, ja sitten tuli sanomaan mulle, että kuule muija, käske mua. HÄ?! Olin kyllä hetkeä ennen jakanut koirille namit taskusta, mutta silti... alkaako se aikuistua? Vähän aikaa sitten käskemällä olis just ja just saanu sen käymään luona, ja nyt se valitsee itse ihanan naisen sijaan että äiti leiki mun kanssa. Vai onko se vaan kipeä? :D

 Vammainen hirvi?


 

Jotain vähän perusasentoja ja yksi luoksetulo sitten otettiin. Aika nihkeästi ne muutenkin kyllä tänään leikki yhdessä. Luksia vitutti kun Tytti runttasi sen koko ajan hankeen. Luksin mielestä hää saa olla ihan paska toisille, liian kovaa käsittelyä ei olekaan, mutta sen huumori loppuu heti kun se on itse altavastaajana. Tullut omistajaansa? :P Kyllä ne aina välillä innostui juoksemaan ja painisillekin, mutta ei sellasta nonstoppina toisissa roikkumista edes Luksin osalta, niin kuin aika pitkälti aiemmin on ollut. Ei se tainnut yrittää edes Tytin selkään kertaakaan. Hitto, onkohan se kipeä oikeasti?! :D

 Jossain vaiheessa alkoi kuulua ihme piipitystä ja meidän vahtikoira tietty huutaa vouvouvou ja lähtee etenemään tielle päin. Ihan vaan väärään suuntaan, ääni tuli takaamme. Kutsuin sen sieltä joka tapauksessa luokseni (ah, tottelipa hienosti!) ja hyssyttelin sen verran, että kuullaan uudestaan onko se oikeasti ihminen vai mikä. Lintuhan se siellä oli. Kaupunkilaisjuntti jaksoi pöhistä sille vielä muutamat kierrokset. Törkeetä, ettäs kehtaakin visertää metsässä, olemme varmasti vaarassa!

 

Käveltiin sitten takaisin autoille. Koirat sai hetken rallata siinä kentällä, sitten Tytti autoon, Luksille vetovaljaat ja minulle sukset jalkaan. Tarkoitus ottaa jokunen veto. Onkohan mulla kattava vakuutus olemassa, kyllä ehdin tätä miettiä... 

Jounille maksalaatikkoa ja käsky mennä noin 50m päähän kentälle. Pyysin että ei huutele koiraa eikä edes kyykisty, koska pelkäsin rajua lähtöä ja että minä menen ambulanssilla tai ruumisautolla metsästä pois. Koira näki että herkut meni sille ja oli jo ihan kympillä menossa perään. Odotti kuitenkin nätisti mun kanssa, kun niin käskettiin. Sitten annoin sille "mene"-käskyllä luvan. Lähti tykinkuulana, mutta hämmentyi kovasti painosta perässä. Kannustin kovasti että mene vaan ja kyllä se ihan yllättävän hyvin meni, liina kireällä, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti vetänyt minua. Lykin vähän vauhtia, mulla ei siis ollut sauvoja ollenkaan, ja koiran vetoköysi oli vaan käsissäni, ei minussa kiinni (jotain rajaa, ainakin hätätilanteessa saan sen laskettua vaan irti!). Toisella otoksella jo parempi, kolmannelle pidennettiin matkaa vähän. Kyllä se siitä varmasti alkaa sujua. :D Jounilla on ehkä kuvia/videota tästä, lisään myöhemmin.

 

 Sitten otettiin mudin kanssa patukalla leikkiä ja siihen oheen vähän tottista. Muistaakseni yksi piiitkä (50m?) luoksetulo sivulle asti, poistuin koiran luota peruuttaen juosten. Ei osaa ollenkaan hahmottaa jarrutusmatkaa liukkaalla kentällä, veti aika reippaasti takaa ohi. Muutamia perusasentoja ja luoksetulon eteenistumisia, irroituksia ja vasta luvalla takaisin puremisia, ei moitittavaa missään näistä. Yksi pudotetun lapasen nouto/VIDEO (eiköhän tää ole kentälle melkeen enemmän eteenmeno?), mudi ei nähnyt ollenaan kun jätin sen, ja Jouni seisoi siitä ehkä 10m päässä. Lähetys sieltä reilun 50m päästä. Jostain syystä menin kyykkyyn lähettämään, ei ole yleensä tosiaankaan tapana. Lähti aluksi vähän hapuillen, laukalla kyllä, mutta kuitenkin. Jos se ihmettelikin minua? Sitten paineli oikeaan paikkaan, en tiedä näkikö se lapasen, vai osaako se muka jo niin hyvin että tajuaa vaan että juokse suoraan niin kyllä se siellä tulee. Jounista ei ottanut häiriötä ollenkaan. Lapasen vaihto patukkaan. Heiteltiin patukkaa ja hilluttiin muuten vaan, ja Jounikin leikki sen kanssa jonkun aikaa. Hyvinhän se taistelee vieraankin kanssa, ei varmaan juuri eroa kuka siellä toisessa päässä roikkuu.

Lopuksi otettiin vielä kertaalleen topattu Tytti autosta takaisin ulos ja vähän kentällä rälläystä. Alkoi ne olla vähän hyytyneitä, puin omalleni kanssa fleecet päälle, vaikutti olevan kylmä. Luksia kiusasi auton katolla odottava maksalaatikko-vesilitku, ja jossain vaiheessa Tyttikin sai siitä hajut nenäänsä. Kuka tässä viitsii juosta kun herkut on tuolla, saisko jo! Innoistuivat kuitenkin vielä juoksemaan, kun kaivoin frisbeen autosta. Luksi alkaa miehistyä vissiin tässäkin asiassa, se ei enää antanut ottaa keppiä tai varsinkaan tuota lelua ihan tuosta vaan. Tuli vähän sanomista, mutta lopulta antoi kuitenkin naisen viedä. Pyysin sitä pari kertaa tuomaan lelun, siis tuon frisbeen, ja aika jännää että silloin kun sillä on Tehtävä, sillä ei ole yhtään huumoria. Sano ihan selkeästi Tytille että nyt mä otan tän ja vien sen tonne äiskälle, älä sä sählää siinä mitään. :D Samahan näkyi kyllä jo mökillä jouluna, kun Vieno-belgialainen oli kylässä. Mudia ärsyttää ihana nainenkin jos se häiritsee silloin kun mudilla on tehtävän suorittaminen kesken.

Kävin vielä kaupoilla ennen kuin ajettiin kotiin, meni yhteensä varmaan melkeen tunti. Oli oikeen ruuhka-aika, mutta takapenkillä oli aivan hiljaista, piski ei jaksanut olla edes pystyssä jotta olisi nähnyt kommentoida ohikulkijoita.