Katsottu iltapäivällä kauhuleffa (=rapsutettu koko aika mahalla lojuvaa mudia ja yritetty nähdä sen takaa jotain).

Lenkillä luoksetuloja ja arkiseuraamista. Käveltiin noin tunti, satoi liki vaakasuoraan lunta, ja vähänkö oli hauskaa. Yksi ohitus, väistettiin toiselle puolelle autotietä kun oli tilaa. Mudille piti korottaa kerran ääntä, että täällä! oikeasti. Sen jälkeen se tarjosi pyytämättä seuraamista, josta kehuja ja namitusta. Vähän sillä katse harhaili sinne tien toiselle puolelle, mutta pysyi hiljaa ja villat sileenä, siis ei pörhistellyt. Kielsin silti rauhallisena "äp!" ja kehuin heti kun palautti kontaktin minuun. Ja sehän toimi.

Nähtiin myös jänis vähän sen koiran jälkeen. Mudi luuli eka sitäkin koiraksi ja meinasi jo pörhistyä. Mua alkoi naurattaa. Kutsuin kuitenkin koiran luo, tuli nätisti, mutta mitään kontaktia en saanut, vaan jatkoi perään tuijottamista perusasennosta. Pari kertaa huomautin sanallisesti ja sit tuuppasin sitä kengällä, että haloo nyt, se katse tänne. Mudi heräsi.

Oli narulelu mukana ja takaisin tullessa oli ajatus treenata vähän pitempäänkin, mutta ohjaajan matalan verensokerin takia vaan pikaiset leikit ja kotiin asti. Tehtiin me ihan pikku pätkät (1-3-1) perusasennon askelsiirtymiä. Mudissa olis ollu virtaa enempäänkin.

Kotona iltaruokana broiskun siipiä. Meni kierroksille kun näki mitä saa, ja oli niin nälkäinen oikeasti että napsi sormia nameja ottaessaan. Tehtiin silti nakkipalkalla perusasennon käännöksiä sekä vasempaan että oikealle. Oikealle 90 astetta ja vasemmalle ihan pikku teputusta. Silleen mudi siirtää persettään nätisti - jos otan yhtänä isompia käännöksiä kerralla, se hyppää, tai joutuu kokonaan pois paikoiltaan ja tulee takakautta uudestaan. Lopuksi vähän jalkojen välissä kulkemista, mudista se on kauhian hauskaa! :D Ajettiiin ihan viimeiseksi silleen ottamaan se ihana ladattu ruokakuppi hellan päältä.