Agilityn jatkokurssi alkoi tänään. En meinannut nahoissani pysyä, ja koirakin oli jo kotoa lähtiessä aikamoisen virittynyt. Nyt tapahtuu jotain. Hallin hiekkatielle käännyttäessä takapenkin kuoro alkoi laulaa. Se siis muistaa paikan.

Päätin, että yritän olla jaarittelematta niin kauhiasti blogissani, vaikka olenkin viime aikoina saanut palautetta, että mun juttuja on kiva lukea. :D Jatkokurssilla oli aika monta tuttua alkeiskurssilta, mutta myös muutama ihan uusi naama. Aluksi esittäydyttiin ilman koiria ja keskusteltiin muutenkin vähän yleisiä asioita. Sitten oli tarkoitus katsoa muutama juttu ihan nopeasti vaan, lähinnä tasoa ja kuinka koirat on hanskassa yms, kun nämä kouluttajat oli suurimmalle osalle meistä myös uusia tuttuja.

Kurssilla meitä oli 9 vai 10 kappaletta, ja meidät jaettiin nyt tätä kertaa varten kahteen osaan. Toiset lämmittelee koiria ulkona ja toiset tekee yksi kerrallaan. Kylläpä sitä odottelua sitten kertyikin, ja aikataulut venyi vartin yliajalle. Me oltiin ihan viimeinen pari Luksin kanssa, ja se on aina kyllä ikävää, sekä sille jota painostetaan että on kiirekiirekiire (vähintään silleen hiljaa elehtien, ei ne meillekään päin naamaa sanoneet), että tulevalle ryhmälle jotka haluisi päästä jo alottamaan omat treeninsä. :(

Mitämäsanoinsiitäjaarittelusta.. sisällä a-este ja täysipitkät kepit, joista oli verkot hajonnut. Juueiosaa, ollaan tehty muistaakseni ehkä pari kertaa 6kpl verkotetuilla kepeillä. Vein siis koiraa (nami)kädellä ohjaten. Meneehän se niin, ihan näppärästikin, mutta ei se tolla tavalla ikinä mitään tule oppimaan. Mun mudi on sellainen jolle naksutinkoulutus todella sopii, se oppii silmin nähden paremmin kun se saa itse yrittää ja oivaltaa. Jos sitä viedään namilla houkutellen, se tekee ja sillä on kivaa, mutta se myös heittäytyy täysin vietäväksi eikä ajattele yhtään mitä tehdään. :D Tää ei siis ainakaan tule olemaan se keino millä mä haluan kepit sille opettaa. A:lle ilmoitin että mudi on syytä panna remmiin. Tunnuslauseemme on "vauhti korvaa puuttuvan tekniikan", tai olisko "onneksi koirallani on vakuutus" mitään :P. Alastulokontaktilla namialusta, tai siis maassa parin sentin päässä esteen reunasta. Kunnon jarrutus remmillä, jotta mudi myös pysyi siellä vapautukseen asti. En usko että se tajuaa tästäkään oikeen mitään, haluisin niin opettaa tämänkin naksuttamalla, mutta se vaatisi joko kauheat viritykset kotiin tai sitten treenihallilla tiiviisti käymistä. En ole jäsen, ei lupaa käydä yksinään. Plaah, enpä tiedä.

Toisella kierroksella neliön muotoinen hyppykieputusrata, jossa ohjaajan oli tarkoitus seistä koko ajan keskellä.

Oltiin jo oltu liki kaksi tuntia kentällä pyörimässä, lämmittelemässä, tekemässä mudinväliaikaviihdytystokoa yms yms. Kello oli tosiaan varttia yli, kun meidän treenivuoro loppuu tasalta. Oltiin viimeisiä, ja mulla oli vaan hätä siitä että ollaan myöhässä. Koira oli varmasti kanssa jo aika herpaantunut, ja miten voit olettaa että eläin keskittyy teihin jos et itsekään tee sitä... Ekalla yrityksellä lähti heti ekan hypyn jälkeen humputtelemaan. Palautus alkuun. Sen jälkeen eka ja toka ok, kolmannen taakse irtosi pitkälle ja oli jo menossa pidemmälle katsomaan seinustalla olevia esteitä (?), mutta täällä-kiljaisulla palasi kyllä heti takaisin. Sain sen lennosta ihan hyvin haltuun ja loppukuviokin selvitettiin ok. Lelupalkka. Se ei kyllä esittänyt yhtään parasta osaamistaan, ohjausta ei kuunnellut, ja se laukkoi just sellaista väsynyttä "ylöspäin suuntautuvaa" laukkaa normaalin "eteenpäin suuntautuvan" sijaan.

Itse agilityosasta jäi kyllä aika laimea olo. Tauko näkyy, koirassa oli toisaalta hirveesti intoa, mutta odottelua tuli niin paljon, että se ei jaksanut enää keskittyä. Sen sijaan mä hymyilin koko kotimatkan siksi, kun jäi vaan niin hyvä olo toisten koirien kanssa samalla kentällä olemisesta. Saatiin ehkä satamiljoonaa toistoa. Niitä huonoja otoksia, kun mudi pörhistelee, murisee ja välillä myös silmin nähden epävarmana luimistelee esim. kun yksi auto saapui ja siellä olevat koirat piti hirveetä metakkaa. Saatiin kuitenkin aivan hirveä määrä myös onnistuneita otoksia. Me tehtiin kontakti(kävely)harkkaa melkeen koko odotteluaika pihalla! Oli koirakoita joita kierrellä kohteliaan välimatkan päästä. Kielsin omaltani kaikki toisten luokse kuono pitkällä kuikuilut, oli se sitten murisemassa tai menossa leikkimään (sitäkin nähtiin, ei ihan aluksi kyllä, se on hitaasti lämpenevä eläin). Yhteys pelasi, mudi ymmärsi mistä kielletään ja mistä palkataan, ei paineistunut varmaan kertaakaan siihen "en tiedä mitä haluat mutta anteeksi että olen olemassa" -moodiin mikä niin helposti edelleen tulee, ja hitto että olin vaan niin tyytyväinen!!

Tehtiin me myös tiellä arkiseuraamista (mudi sotkee sen oikeaan seuraamiseen, ja sellaset 10-15 askeleen pätkät meni oikein loistavasti.. pitäisköhän mun vähän panostaa siihen oikeaan seuraamiseen ja alkaa vaikeuttaa? Sehän osaa! Se on taas ollut ihan katkolla kun en ole oikein tiennyt miten sitä työstäisin.). Kentällä perusasennon käännöksiä ja kaikenlaisia kiemuroita, jalkojen välissä kulkemista, luoksetulon loppuasentoa, perusasennon paikan hiomista taaemmas, leikkiä häiriössä, paikalla odottamista ilman mitään kutsuja mihinkään, (näyttely)seisomista ja tassujen antamista. Kaukokäskyjä olisin hinkannut, mutta eka maahan oli sellanen "mun munat hyytyy lumessa, jään vähän koholle juuri niiden kohdalta, okei?", niin enpä viitsinyt -16 asteessa lumessa sitten niitä väkisin hinkata. Nauroin sille ja toistin että kunnolla maahan ennen kuin palkkaa kuitenkaan tuli, mutta vapautin suoraan siitä. Makaahan se hangessa omia aikojaan ja kaikkea, ja varmasti tästäkin voi nyt vääntää jonkun fakin johtajuusongelman. Kirjoittaisko joku meistä vaihteeksi vaikka Lemmikkipalstoille? ;)

Vaikka agitreenit ei nyt ihan loistavati menneetkään, niin katselin silti sillä silmällä lähiseutujen kisoja loppukeväälle/alkukesälle. Elämässä pitää olla tavoitteita! Lisäsin tohon sivulaatikkoon muutaman, olkoon ne nyt siinä kannustamassa, ja katsotaan sitten lähempänä onko asia oikeasti vielä ajankohtainen vai ei. Möllikisatkin olisi varsin jees, jos niitä jostain kohtuullisen matkan päästä löytyisi. :)