Tavaroiden nostelu on turhista tempuista ehkä hyödyllisintä mitä mä olen tolle eläimelle opettanut. Siunattu palveluskoira, oli yhtä tuskaa taas päästä aamulla ulos (sain lääkkeet joiden sivuvaikutuksena a) oksettaa b) pyörryttää c) kumpaakin yhtä aikaa), ja kun lopulta olin ulkovaatteet päällä pystyssä menossa, avaimet tipahti kädestä. Kumartelu on aivan hirveää, joten pyysin koiraa. "Voisitko?"

Jonne käytti sitä eilen illalla vähän yli tunnin lenkillä. Oli kuulemma ollut muuten kiltisti, mutta kun vastaan oli tullut pari mustaa miestä, koirani oli saanut hirveän murinakohtauksen ja ilmiselvästi pelännyt niitä. :D En muistanut kysyä erikseen että mites koiraohitukset. Mun kanssa ne on menny viime päivien pissakäynneillä oikein putkeen. Ihan lähiohituksia jalkakäytävällä ei oo tullut ollenkaan, mutta kauempana olevia kyllä. Tänään oltiin tulossa kapealta polulta isommalle tielle, oli ehkä 20m vielä matkaa, kun tiellä tuli karvabassettinainen (ollaan nähty se monesti ennenkin, asuu jossain lähellä. Karvainen  bassetti ja joku toinen koira, vissiin sekarotuinen). Se olis ollu tulossa koirineen sinne polulle, mutta kun näki meidät, niin jatkoikin suoraan sitä isompaa tietä. Kiva ettei tarttenut tunkea :) Sanoin Luksille että odotetaas hetki ja se pysähtyi nätisti polullamme. Katsoi niitä, katsoi minua, tuli siitä remmin mitan päästä lähemmäs kontaktiin, ja oli tosi kivasti sellanen "kerro sä mitäs me nyt tehdään"-asenne, eikä "minä suuri mudi huudan noille, tee sä ämmä mitä lystäät" :D.

Vähän myöhemmin koira sitten bongasi suht kaukaa ihmisen joka veti pulkkaa, katsoi mua, katsoi sitä, murahti, ja katsoi taas mua, että mitäs nyt tehdään. En tiedä luuliko se sitä oikeesti koiraksi vai muuten vaan, mutta palkkasin kontaktikävelystä kuitenkin.