10km lenkki karikon autotalolta. Sisältää katuvalottomia pätkiä, kyllä oli pimeetä! Mulla oli mudi koko ajan fleksissä, ihan turhaan, kun eihän tuolla -16 asteen pakkasessa arki-iltana klo 22-23.40 ollut ristin sielua. Ei ihmisiä, ei eläimiä, ei mitään. No, pelaan nyt varman päälle ton koiran kanssa, se saa vapautensa yölenkeillekin takaisin jahka luotan että hallinta pelaa taas joka tilanteessa. Vastaan tulevia koirakoita siis lähinnä pelkään, ettei se vaan koskaan keksi että voi mennä karjumaan niiden iholle.

Reilusti yli puoliväliin käveltyämme otettiin pudotetun lapasen nouto. Jalkakäytävällä, vieressä menee taajamatie, sitten on jonkun verran (10m? 20m?) penkkaa, ja viitostie. Laskin askelia, mutta unohdin ne jo. Olisko se lähetyspisteen ja lapasen välimatka ollut jotain vähän alle 100m, reilusti enemmän kuin koskaan ennen on ollut. Suoraa tietä, mutta ei se lapanen sieltä hämärässä yhtään näkynyt.

Herrajeesus että meinasin saada hermoromahduksen, kun mudi ampaisi perusasennosta käskyllä matkaan! Se tietää tän homman, sinne paineli ihan suoraan ja sataakiljoonaa mihin pitikin. Minä katselen kun rekka ajaa viitostiellä kasikymppiä ja mudi loittonee ja loittonee ja loittonee. Sitä tunnetta on aika vaikea sanoin kuvailla. Miksi kaikista maailman paikoista piti valita juuri tuo? Toisaalta minkä ihmeen takia se koira poikkeaisi reitiltään yhtään minnekään? Mikä helpotus, kun koira alkoi jarruttaa, ja näin että se kumartui siellä kaukana. Miljoonaa takaisin, hanska tippui ihan parin metrin päässä minusta, ja olipa itseensä tyytyväinen mudinpoikanen! :)

Ehkä jatkossa ei just siinä suoralla, vähän eteenpäin kun olisi mennyt, niin viitostiekin olisi kaartanut selkeästi poispäin, siinä kohtaa taitaa olla pieni metsälänttikin välissä. Enpä ajatellut. Mun on kyllä aika vaikea kuvitella mitään mikä sen koiran houkuttaisi pois tehtävästään. Ehkä jos jänis juoksisi suoraan koiran eteen, tosin luulen silti että tolla ei välttämättä ihan heti välähtäisi, se voisi enemmän pelästyä että tuolta hyökkää joku ihme eliö ja saisi paniikkikohtauksen sen takia. :D

Kaksin maailmassa, osa n (kännykkäkamera on kiva keksintö, mäkin sain sellaisen tossa joku aika sitten. Riittämättömän tekniikan voi korvata käsittelemällä kuvasta vielä tahallaan tällaisen. Mii laik.)