Keston lisäämisen avainsana oli sanallinen kehu. Yritin pelkän naksun kanssa -> koira valahtaa istumaan tai vähintään tekee jotain hyvin herkästi, ja aloin jo turhautua koko hommaan, kun kestoa ei saa lisättyä mitenkään. Sitten tajusin avata turpani ja naksuttamisen välissä kehuin koiraa koko ajan sen seistessä paikallaan. Sujuu!
Onhan tosta vielä matkaa siihen, että se ei tartte neljän viiden sekunnin välein naksautusta ja namia, ja että minä voisin seistä parin metrin päässä sen edessä, mutta lauantaina esitämme sen tasoista seisomista mitä siihen mennessä ehdimme saada aikaiseksi. :P
Niin ja sitä ravia toki pitäisi kanssa vähän kerrata, ettei vaihteeksi kusahda sen takia. :D Jos ottaisi nyt näinä päivänä joka ilta lenkin yhteydessä pätkät. Siis suomeksi ärähtää koiralle sen verta kovaa että menee jakeluun ettei pompita tasan yhtään, ei siinä muuta ongelmaa ole. (Mistä vetoa, että nyt se keksii jonkun uuden ongelman lauantaina. :D)
Kommentit