Taas viikon agiliitelyt. Liekö koira ottanut minusta mallia, itse olin todella surkealla mielellä kun mentiin treeneihin. Jotenkin vaisu siis tuo eläinkin tänään. Ulkona oli kahdessa eri kohdassa 6kpl keppisarja (ilman verkkoja), niitä sai tehdä omalla ajalla. Käytiin kummallakin esteellä, ohjasin koiraa molemmin puolin ja molemmista suunnista, joten tulihan siitä aika monta toistoa. Menee paremmin kun ohjaa pelkällä kädellä, jos mulla on nami sormissa, elukka höseltää aivan liikaa ja ehtii pyörähtää omia kuvioitaan ja "ulos" kepeiltä. Kyllä se jotain alkaa tajuta, mutta osaamisesta nyt ei vielä tartte puhua mitään.

Sisällä Annen käsialaa oleva rata:

 

Neloshyppy oli se meidän kompastuskivi. Jumituttiin eka jo kolmosellekin, mutta kiinnittämällä huomiota omaan vartaloon sain koiran tosi nätisti hyppäämään sieltä takaa mua kohti. Sitten se olikin suunnilleen sylissä ja oli vaikeaa saada se neloselle. Silleen nätisti, kyllähän me nyt aikamme törmäiltyämme aina jotenkin päästiin sinne hypyllekin, mutta se ei ihan ollu se pointti. Mua lohdutettiin, että en ole ihan täysi tumpula, koira on vaan mielettömän nopea. :D Kyllä se sitten kuitenkin alkoi ihan sujuakin, aika kauan saatiin hinkata omalla vuorollamme. Loppupätkällä ei mitään ongelmaa alussakaan, irtosi putkeen ja vikalle hypylle tosi kivasti.

Toisella kierroksella sitten välistävetoja:

Tässä vaiheessa muutkin ohjaajat keksi, että kannattaa tulla halliin katsomaan toisten suorituksia, ja meillä oli ihan reippaasti yleisöä. Ei siinä mitään, mudi kävi aluksi pikaiseen haistamassa yhtä ja sen jälkeen ei kiinnittänyt niihin huomiota. Mutta kun niitä tuli sitten lisää kesken kaiken. Oltiin juuri aloittamassa, olin valmiina radalla, koira paikallaan ekan esteen takana, kun joku tuli taas sisälle. Koira katsoi sitä. Kutsuin sitä nimeltä saadakseni huomion, se käänsi katseen minuun, ja olin juuri kehumassa ja käskyttämässä liikkeelle kun se itse hyppäsi sieltä esteen yli korvat luimussa hiljaa kohti. "Sanoit mun nimen, pitikö mun tullakin?" No, ei siinä mitään, uudestaan vaan alkuun. :D

Tätä sit hinkattiin kanssa, vaati aika napakan täällä-käskyn että tuli esteiden välistä kohti, ja siitä paineistuneena (?) oli sit vähän hankalaa irrota enää hypylle poispäin minusta. Tässä vaiheessa se alkoi olla jo ihan rehellisen väsynytkin eikä selkeesti enää oikeen jaksanut keskittyä. Törmäiltiin taas jokusen kerran toisiimme, mutta saatiin me vissiin yksi ihan sujuvakin suoritus. Yleisön kommenttina, että on se hirveän hyvin kuulolla ja tottelevainen elikko. Niinpä, mäkin uskon että tää ei sujunut siksi koska koira oli rehellisen pihalla miksi nyt vedänkin sen esteiden välistä, kun hetki sitten hinkkasin että sain sen sinne esteille. Hyppykäsky ja täällä-käsky ei siis vaan oo vielä opittuna. Eihän koira koskaan "vittuile" mutta kyllä meillä joskus menee huonosti siksi että mudi karkaa lapasesta eikä oikeasti kuuntele. Nyt se kuunteli, se ei vaan ymmärtänyt.

Ihan jees fiilis silti. :) Ulkokentällä heiteltiin narupalloa, reviteltiin muuten vaan sen kanssa, ja otettiin ihan pikkusen tokoa. Kaksi luoksetuloa suoraan sivulle n. 30 askeleen matkalta, koira oli ihmeen vaisu niissäkin. Lähti hitaalla laukalla ja tiputti pari metriä ennen raville. Pöh, ja mä palkkasin sen silti niistä.