Kivasti tuli taas uudestaan pakkaset, asteista en tiedä mutta tuntui joka tapauksessa ihan saakelin kylmältä nollakeliin tottumisen jälkeen. Käytin koiraa parinkymmenen minsan lenkillä kotona, ja oltiin niin ajoissa että saman verran suunnilleen ehdittiin talsia kentälläkin. Kivasti saatiin naapurista joku räyhäävä hirvikoira hätyytettyä liikkeelle, se tuli tielle ja me käännyttiin saman tien kannoillamme palaamaan takaisin hallille. Ei se ihan iholle onneksi tullut, mutta seurasi tietä pitkin meitä pitkään. Oma koira oli varsin jees ja keskityin palkkailemaan sitä samalla kun kyttäsin että vieras rakki pysyy tarpeeksi kaukana selän takana.

Hallissa ensimmäisenä tällainen rata:

A-este ei tosiaan mene vielä radan osana. Ekaa kertaa koira sai suorittaa sen ilman remmiä, ja eihän se siitä mitään tajua. Siis suorittaa kyllä kovaa vauhtia, mutta kontakteista ei mitään aavistustakaan, että tässä piti tehdä jotain erikoista. Ei ollut namilätkää mukana, ja lopulta tehtiin sitä kutsuna niin että jätin koiran toiselle puolelle ja menin valmiiksi alastulolle pysäyttämään sen. Silti tahtoi takapuoli keikahtaa kontaktilta alas. Jotain tälle tarttis tehrä.

Aata siis yksittäisenä jokunen toisto ja sen jälkeen tuota rataa, ensin kuten merkattu numerot, sitten päinvastaiseen suuntaan putkelta aloittaen. Se oli tarkoituksella ihan helppo, ei mitään kiemuraa missään, ja hyvin menikin. Oltaisko otettu kolme kertaa kumpaankin suuntaan. Palkkasin lelulla ja mudi pysyi handussa ihan hyvin, joskin korrekti irroitus ja uudestaan radalle lähtö vaati aika napakan "kiitos!"- käskyn, ei mitään "kiitos..?" -pyyntöä.

Ulkona taas yksittäisenä esteenä puolikkaat kuuden kappaleen kepit. Seuraava oli belgin kanssa siinä aika lähellä hillumassa, ja mun piti vähän kovistella omaani aiheesta keskitymmekö esteeseen vai belgin himoitsemiseen. Belgit on vaan niin ihaaaania, väliäkö sillä että se ei ollut Luksin tyttöystäväbelgi vaan aivan vieras koira! Meni jotenkin vähän pipariksi koko homma, mudi ei keskittynyt keppeihin ja herpaantui pyörähtämään milloin mistäkin. En palkannut tietenkään jos tuli minkäänlainen virhe.

Sitten välillä koira autoon ja itse seuraamaan muiden ratoja.

Uudella kierroksella sisällä keinu. Alastulopään alle laitettiin agilityn pöytäeste ja siihen paksu patja. Koira remmissä, kouluttaja piti sitä, itse keskityin ohjaamaan. Sanoin, että ei sille mitään nameja tartte keinulle viritellä, menee kyllä ilmankin. Ekalla toistolla Anne vähän otti kädellä vastaan keinun tömähdystä, sen jälkeen ei taidettu koskea siihen, vaan mudi sai keikauttaa sen ihan itse. On se aika rämäpää. Pari kolme otosta kummaltakin puolelta ohjaten, oikein hyviä. :)

Käytiin taas kepeillä ulkona, nyt keksin vähän paremmin miten mun kannattaa sitä ohjata, ja saatiin paljon enemmän onnistuneita suorituksia. Sen jälkeen pikainen lämmittelyjuoksutus tiellä ja vaihteeksi autoon säilöön.

Viimeisellä kierroksella vielä sisällä pikkusen muokattu rata, putki vedettiin jotenkin vähän mutkalle ja yhtä hyppyä siirrettiin, niin että kakkosesteen jälkeen oli tarkoitus tehdä valssi. Tämäkään kuva ei ole varmaan ihan justiinsa oikein, mutta jotain tällaista about:

Ekalla kerralla pakka levisi ekan hypyn jälkeen ja hävitin koirani selän taakse = ei hyvä. Palautus alkuun ja sen jälkeen uudestaan. Taidettiin ottaa kolme toistoa, nyt vaan merkatussa suunnassa, elukka meni just sinne minne ohjattiin.

Ja vielä kaksi kertaa a-este samalla tavalla kutsuttuna. Säädöksi meni, parempi kai melkeen kun ei olis otettukaan tälleen ollenkaan. Ei koiraa vapaana a:lle vielä.

Pihallakaan se ei tainnut murista kertaakaan kenellekään, on se oikeasti jotenkin rennompi koirakohtaamisissa, kuin mitä vielä kuukausi tai pari sitten oli.