Maailman täydellisin ilma, ihana auringonpaiste. Oltiin paikalla tällä kertaa vähän aiemmin kuin viimeeksi, ja koira ehti karjua autohäkistä niin että olin jo menettää hermoni... käytin sitä vähän pissalla ja keräilin itseni. Alkumurinoita jonkun verran taas kentälläkin, mutta paljon nopeammin lopetti kuin viikko sitten. Tämä hyvä.

Ensin tarkistettiin kontaktiharkat, nami suljettuun nyrkkiin sivulle ja koiran pitää katsoa kasvoihin saadakseen sen. Tehtiin siitä muutamaa eri versiota uutena. Toi koira ei tajua ollenkaan, se sotki sen kaukojen namiohjaukseen ja vaihto hienosti vailla mitään käsitystäkään että pitäis kattoa mua naamaan. Nimellä kutsumalla sain sen vaan vinkumaan turhautuneena. Joo, ei oo ehkä ihan meidän juttu, tai ainakin pitäis keksiä joku selkeesti erilainen signaali että koira tietäis mitä mä tällä kertaa sille huidon.

Sitten perusasentoa. Saatiin näyttää edessä kuinka se tehdään. Toiset opetteli ihan alkeista imuttamaan koiran namin avulla oikeaan paikkaan, mä tein yhden askeleen siirtymiä ja käännöksiä joka suuntaan.

Tässä välissä ehdittiin myös leikkiä hyvät tovit. Irroituksia ja eteen istumisia patukan kanssa. Leikkii hyvin häiriössäkin. :)

Kontaktikävelyä. Luksi pelkäsi yhtä labbista ja vaihtoehtoina oli "mudi seuraa tiiviisti ja paineessa kuvitellen olevansa käskyn alla" tai "mudi mulkoilee pelkkää labbista", sellasta rentoa kontaktikävelyä ei saatu niin millään. Höh. Mä en oikeen tiennyt mitä mä sille tekisin.

Sitten me tehtiin ihan oikeaa seuraamista. Yksi hyvä viiden askeleen pätkä, sen jälkeen taas mudi alko huolestuneena kyttäämään muita eikä ymmärtänyt edes sivu-käskyä. Mä otin sitä lopulta naamasta kiinni ja sanoin napakan ystävällisesti että nyt haloo herätys, sulla ei ole mitään hätää, keskity asiaan. Paransi. Jokunen seuruupätkä, muistaakseni kolmea ja viittä askelta. Kouluttaja kehui oikein hyväksi, mutta tiiä nyt sitten oliko se kuitenkaan niin erinomaista ainakaan.

Luoksepäästävyys/hampaiden tarkistus. Tällä kertaa otin ihan kisamaisesti, käskin koiran sivulle ja annoin sille vielä "hampaat"-käskynkin. Muutaman kerran kehuin sitä "hyvä, sivu" ja lopuksi nakinpala. Ihan lopuksi olisi noussut kun kouluttaja lähti pois meidän luota, siitä napakka "sivu!". Eipähän ainakaan väistä mikä vielä vuosi sitten oli todella ongelma!

Lopuksi luoksetulo, koira jätettiin pideltäväksi ja itse juostiin rakennuksen nurkan taa piiloon n. 50m päähän. Tulihan se sieltä tuhatta ja sataa eikä vissiin ollut epäröinyt lähdössäkään, kuten viimeeksi teki.

Poistuttiin suoraan sieltä rakennuksen takaa kiertämällä. Kotona käytiin vielä pieni lenkki, istuttiin puistossa auringonpaisteessa korkean lumikasan päällä kylki kyljessä katsomassa junarataa ja viitostietä. Koira jotenkin mukavan raukea, yritin innostaa sitä juoksemaan, mutta halusi vaan katsella maailmaa mun vieressä. Innostui se ihan lopuksi vielä hakemaan lapasta lumipenkasta, saipahan möyriä hangessa.