Viimeinen kertamme tältä erää, toukokuussa ehkä päästään vielä parille kerralle mukaan.

Meillä oli eri kouluttaja tällä kertaa, se, josta muistaakseni jo vuosi sitten pentukurssilla kirjoitin että se täti tuntui olevan vähän pihalla kaikesta. Paljon höpötystä ja sähellystä ja vähän itse asiaa. No, me tehtiin kontaktiharkkaa pienenpienillä lihapullanmuruilla ja keskityin enemmän koiraan kuin tädin jaaritteluihin, mutta harmittihan se vähän silti.

Luoksepäästävyys. Käskin koiran sivulle, täti tervehti, toistin kerran käskyn kun koira meinasi nousta. Täti rapsutti yhä, katsoi hampaat ja innosti sitten koiran hyppimään itseään päin ja alkoi ronklata siltä palleja. Whaat? No sama se mulle, saa sitä räpeltää ja ihan hyvä onkin, mutta hittoako ensin otetaan kisamaisesti käskyn alla ja sitten 'tuomari' alkaa soveltaa keskenään..

"Kontaktikävelyä" tai siis "remmissä kauniisti kulkemista" isossa ympyrässä kaikki yhtä aikaa liikkuen kumpaankin suuntaan. Jollain nartulla oli kuulemma juuri juoksu alkamassa, ja kyllä huomasi. Ärähdin tosissaan omalleni, että nokka ylös maasta nyt. Sen jälkeen se esitti sitten hitusen anteeksi että olen olemassa -asennoitunutta (arki)seuraamista. Olisin ottanut sen seuraamaan ihan käskyllä, mutta se "kenttä" missä oltiin, oli puoliksi jäätä ja puoliksi 15cm syvää lunta, ja piti keskityä lähinnä omiin jalkoihin. Typerä harjoitus jotenkin muutenkin, ei meillä ole sellaista "kävele häiriössä nätisti vierellä ilman käskyä" -moodia ollenkaan, ja käskyn alla tehtäväksi se taas olisi ollut turhan pitkä seuraamisliike. Olisin toki voinut pysähtyä ja vapauttaa koiran välillä, mutta takana olija olisi tullut perseeseen sitten. Jes!

Uudestaan luoksepäästävyys. Tällä kertaa en käskenyt koiraa mihinkään, kun ei siitä tädistä tiennyt mitä se oikeen meinasi tehdä.

Kontaktikävelyä kaikki rintamassa eteenpäin ja omia jälkiä takaisin, aika monta kertaa. Nyt mudikin oli jotenkin paremmin mukana. Mua itseäni stressaa se ympyrässä kävely, kun en vaan luota siihen että takana olija just ei tömähdä kohta perseeseen, niin ei ihme että koirankin on hankala keskittyä. Tää meni paljon paremmin, keskityimme toisiimme.

Perusasentoon tuloa, muut opetteli vielä perusteita, mä tein paikallaan käännöksiä ja sivuaskelia lähinnä oikealle. Mudi pelkäsi yhtä labbista taas ihan tosissaan, ja sen ollessa ihan lähellä väisti perusasennostakin vähän mun selän taakse turvaan. En oikein tiennyt mitä sille pitäis tehdä. Vaatia korjaamaan pelottavasta koirasta viis, ymmärtää ahdistusta ku antaa koiran väistää mun taakse kun se kerta halusi, mitä?

Kontaktikävelyä isossa ympyrässä muut paikallaan perusasennossa ja yksi kerrallaan pujotellen. Palkkailin omaa tiiviisti nameilla, silti se väisti perusasennosta taas taakse kun the pelottava labbis meni meidän edestä ohi, ja vastaavasti kun pujoteltiin itse. Muiden kohdalla saatto mennä tosi läheltä ja kontakti pysyi minuun, mutta sitä yhtä labbista se väisti ihan kunnolla vaikka yritin namilla imuttaa. Höh.

Lopuksi luoksetulo, oltiin ekoja. Mentiin kouluttajan kanssa kolmestaan "kentän" päähän, siellä vaihdettiin koiralle kouluttajan remmi ja kouluttaja vei koiran takas sinne mihin muut jäi. Paitsi että eihän se lähtenyt mihinkään, pisti liinat kiinni ja viis veisasi kouluttajan houkutteluista ja mun "mene vaan" -kehotuksista. Alko mennä jo hermot ja meinasin sanoa tädille, että kai nyt yhden 14-kiloisen mudin saat liikkeelle. Sen kun kävelet, kyllä se remmin perässä raahautuu vaikka sitten kyljellään. :P No, mudi lopulta saatiin pois luotani, kutsusta tuli sitten kovaa ja sai ampua suoraan narupalloon. Vein koiran pallossa roikottaen takaisin sinne riviin, ja leikittiin pallolla koko se aika mitä muut teki luoksetuloja. Intensiivisesti se leikkii häiriössäkin, mutta murisee aika lailla jos joku tulee sen mielestä liian lähelle. "Mun pallo!" :D

Sitten taas x minuuttia jaarittelua, kopittelin koiralle nameja ja palkkailin rauhassa olemisesta ja kontaktin pidosta. Ihmiset alkoi valua pois, jättäydyttiin viimeisiksi ja heiteltiin vielä narupalloa kentän hankiosaan (se jäinen osa oli ihan saakelin liukas) jokunen minuutti. Lopuksi parinkymmenen minsan lenkki siellä alueella, oli tarkoitus olla pidempään, mutta tie oli niin liukas että ei ollu yhtään kiva kävellä.