Sen huomaa kuraisesta koirasta. Piti kaivaa tassupyyhe esille eteiseen. Nyt se raparalli sitten taitaa alkaa, inhottavaa, mutta tavallaan myös ihan jees. Kevät tulee. :)

Käytiin tuo 10km lenkki, karikon autotalon hiekkatietä, tällä kertaa tosin päinvastaiseen suuntaan. Mudi fleksissä. Ihmeen vähän väkeä, onhan nyt arki-iltapäivä, mutta ihan taivaallinen keli. Yksi koiraohitus, kääpiösnautseri tupsahti kulman takaa eteemme. Vähän hässäkkää ja pienet murinat, mutta ei mitään totaaliraivoa niin kuin aiemmin. Luulen, että ohituskoulu (tai aika ja itsevarmuuden kasvu?) on auttanut, toi koira ottaa koirakohtaamiset vähän relammin nykyään. Varmaan saa heti illalla sitten totaaliraivarit, kun nyt menin näin kehumaan. :P

Palatessamme kotikadulla tuli mun koulukaveri vastaan. Pysähdyttiin juttelemaan. Koira ei ole koskaan tavannut sitä, enkä tiedä keneksi se sitä oikeen luuli, mutta sain korottaa tosissaan ääntäni ja napata persvilloista kiinni. Ei meinannu mennä jakeluun että mudinpoikanen EI MENE superkuraisena hyppimään koulutoverin siisteille vaatteille. Se ei osaa tervehtiä nätisti, joten se ei tervehdi ollenkaan. Tiedän että tää on mun oma moka, tätä ei pentuna ole sen kanssa harjoiteltu, mutta syytän silti koiraa. Kun pentuna sitä ei vähempää voinu kiinnostaa kukaan, ei vaikka annoin vieraille sen namit tai lelun. Mudivauva istui mun takana, katseli taivaalle ja huokaili, että joko riittää, mentäiskö eteenpäin. Vaikea opettaa koiraa tervehtimään nätisti jos se ei halua tervehtiä millään tavalla. Voishan sitä nyt toki edelleen harjoitella, mutta oikeastaan siinä käy aina niin, että mulla palaa hermo ja se menee ihan karjumiseksi. Ja kyllä se kotona osaa, siis ei se minua tervehtiessään hypi, ellei olla oltu erossa ja mudilla on niin kova riemu. Silloinkin riittää pieni torjuva ele tai käsky ja se pysyy neljällä jalalla.

No, mudi siis tempoi ihan tosissaan remmissä, eikä meinannut uskoa käskyjäkään. Pirun ärsyttävää yrittää jutella kaverin kanssa ja välillä kivahtaa koiralle. :P Sitten kun se rauhoittui ja luovutti, se istahti mun vierelle ja alkoi pöhistä ohikulkijoille. Inhimillistän varmaan taas koiraa, mutta se tuntu niin siltä että ähäkutti, jos et anna mun moikata ja kiellät tempomisen, niin keksin jotain muuta millä voin häiritä teidän juttelua! En kiinnittänyt mitään huomiota siihen ja se sitten lopetti senkin. Näitä vois kyllä harjoitella lisää, mutta pitäis ihan järkätä joku kohtaaminen, tällasia vahinkoja sattuu niin harvoin että ei oo mitään hyötyä.

---

PS: kalenteriin lisätty 2.10. AD-koe Imatralla. Olemme siis oikeasti ilmoittautuneet ja päässeet kokeeseen, se ei ole vain mietintäasteella. Jos nyt hyvin käy niin ilmoitan ton loppukesällä jo tokoon, mutta toistaiseksi toi on eka varattu koe, huh!