Kiriä näimme viimeeksi muistaakseni marraskuussa. Vähän jännitti, miten pojat tulee toimeen, sillä Kiri on myös uros ja nyt noin 9kk vanha. Lähtökohtaisesti mun näkemys on, että Luksi ei tule urosten kanssa toimeen, enkä vieraiden kanssa sitä enää yritäkään tutustuttua. Tällä hetkellä ainakaan, ehkä se aikuisena vähän tasapainottuu eikä ole niin kova haastamaan riitaa silkkaa epävarmaa uhoaan.

Pojat muisti toisensa eikä mitään mutinoita kummankaan osalta. :) Kiri oli kasvanut kauheasti! Luksi jota juuri viimeeksi eilen yölenkillä kehuin ah niin kivaksi ja kuuliaiseksi koiraksi, kadotti korvansa ihan totaalisesti ja parkkipaikalla esimerkiksi paineli vaan autosta ulos tulevien ihmisten luokse eikä välittänyt mistään huudoistani, ei kilteistä eikä karjaisuistakaan. Se ei ole koskaan tehnyt tolleen, aika härskiä! :O Kirikään ei ollut vielä ulkona, mutta kaipa se tiesi että autosta se kohta tulee sekin. No, kävin hakemassa sen niskasta retuuttaen sieltä pois ja kerroin mitä mieltä olen tottelemattomista mudeista. Alkulenkistä sai välillä huomauttaa toisen koiran panemisesta, ihan kiltisti lopetti aina, ja ne leikki paljon myös painia ja juoksivat. Ihan loppulenkistä koko homma meni vaan panemiseksi ja lopulta otin koiran vähäksi aikaa kiinni jäähdyttelemään tunteitaan. Päästettiin ne vielä uudestaan irti vähän myöhemmin, mutta panemiseksi meni taas, ja nyt ei enää kiellotkaan toimineet, se oikeastaan viis veisasi niistä. Pari kertaa menin repimään sen alas selästä, ja sen jälkeen totesin että eiköhän tää sitten ollut sun osalta tässä, remmiin ja kotiin. Mikähän hitto sitä nyt taas vaivaa, se oli viime aikoina ihan siivosti Tytinkin kanssa, mutta nyt ei taas ollu paljoa muuta mielessä. Raivostuttavaa. On muuten mun vika uroskoira.

Se sen sijaan oli aika hauskaa, että Luksi teki Kirin isännän (ihanien namien) kanssa istumisia, sivulle tuloja ja maahan menoja - no, maahan se ei kyllä käskyllä mennyt, namin perässä vaan - oikeen polleana, ja murisi Kirille joka yritti siinä jotain säheltää mukana. :D

Puolisentoista tuntia oltiin. Kotipihassa patukan kanssa seuraamista erilaisia pätkiä, 5-10 askelta. Oli liian liukasta, mutta teki niin kauheesti mieli. Ihan jees, tosin koira ei ollut ihan niin korkeassa vireessä mitä toivoisin. Kuvasin videollekin, mutta ei siitä oikeen saa selvää. Kokeilin oikealle kääntymistä seuruupätkän keskellä, ei tosiaan suju, koiralla ei ole hajuakaan mitä tapahtuu ja paikka hukkuu totaalisesti. Musta tuntuu että mun pitäis panostaa siihen, että otan sen lennosta seuraamaan. Nyt se jotenkin ehtii aina vähän lässähtää, kun leikitän patukalla, pyydän irti, asetan patukan taskuun, otan koiran sivulle ja siitä lähdetään liikkeelle. Ja liukkaalla ei tosiaan voi treenata, helkkari kun pitää keskittyä pysymään pystyssä niin ei riitä aivokapasiteetti täysillä koiraan keskittymiseen!