Nyt sain ehkä elämäni asiantuntevinta, ystävällisintä mutta silti samalla kriittisintä palautetta liittyen tokoon, joten mainostettakoon, kyllä tätä blogia muutama mikkeliläinen ainakin lukee. Tiinalla kävimme myös hieronnassa viime syksynä, sitäkin voin suositella täydestä sydämestäni, mutta erityisesti toko-opetukseen olen niin tyytyväinen että hyvä kun en halkea onnesta!

Meillä on siis koottu ryhmä, meitä oli yhteensä viisi. Kurssiaikaa tunti, siinä ehtii ihan kivasti tehdä yhteis- ja yksilöliikkeitä. Käytiin alokasluokka läpi (luoksepäästävyys unohtui), kukin sai tehdä jokaisen liikkeen omalla tasollaan, sellainen yleinen tsekkaus mikä on tilanne kenelläkin. En muista meneekö kaikki nyt ihan oikeassa järkässä, mutta väliäkö sillä.

Oltiin puoli tuntia etuajassa, käveltiin sinne paikalle (n. 3km kotoa), enkä ollut koskaan käynyt siellä suunnassakaan, niin piti lähteä ajoissa. Sinne tuli pari muutakin, mudin piti taas vähän aukoa päätään niille, mutta se hakeutui mun selän taakse turvaan. Olin itse höpöhöpö-linjalla ja se oli juuri oikea ratkaisu. Hittoako sitä epävarmaa koiraa kovistelemaankaan alkaa. Sakemanniurokselle se sitten alko rähjäämään ihan kunnon kurkkumurinalla ja siitä meni vähän kampaus lyttyyn. Jälleen oli oikea ratkaisu, näemmä se koira voi sitten ihan viiden minuutin välein muuttua epävarmasta tosissaan uhoavaksi, ja vaatia ihan erilaisen kohtelun. Sen jälkeen tosi hyvä, turpa pysyi ummessa, eikä mudi ottanut lainkaan itseensä tukan runttaamistakaan. :) Päin vastoin se oli jotenkin entistä enemmän kuulolla ja valmis tekemään hommia minulle.

Aloitus oli ainakin perusasennolla ja paikallaan käännöksillä. Luksi tulee perusasentoon aloitettaessa yleensä ihan ok, mutta ainakin käännöksissä ja liikkeestä pysähdyttäessä sen paikka on liian edessä. Hinkataan n. 10cm taaemmas. Käännökset hyvällä alulla, lisää treeniä vaan, sain muutamia vinkkejä. Paikallaan käännöksiä suositeltiin tehtäväksi alkuverryttelynä treenaamaan mentäessä, ne sopii koiran ja kontaktin herättelyyn. Lisäksi erilaisista kulmista sivulle tulemista, jätetään koira käskyllä istumaan ja käännytään itse. Myös niin, että koira tulee selän takaa sivulle, tässä mun koira loisti ja saatiin olla esimerkkejä. :D

Liikkeestä maahan menoa. Käskytettynä, mutta jokainen sai edelleen tehdä sellaiset avut ja välimatkat niin kuin tarttee. Imutin koiraa ja imutin sen namin perässä maahankin. Kyllä se siellä pysyy kun sen sinne saa oli tilanne liki millainen tahansa, uskon minä, ja niin pysyi nytkin. Tätä ei olla siis ikinä kertaakaan tehty tälleen, yksi päivä kokeilin ja silloinkin peruutin.

Koska kaikilla meni ilmeisen huonosti, tehtiin pelkkiä maahan menoja paikallaan.
Tiina: "Meneekö se perusasennosta maahan?"
minä: "Ei mene, sillä on joku ihme jumi ja se luulee olevansa sivulla eikä putoa sitten millään, tiivistää vaan perusasentoa"
Tiina: "Näytä mitä tapahtuu"

Arvaatteko? Eikö se piru tippunut ah niin täydellisesti suorilta maahan! Mitä perkelettä! Yleensä ihmiset sanoo noloina että kyllä se kotona osaa, minä sanoin että ei se kotona osaa...

Mutta onneksi se sen jälkeen seuraavalla ei enää mennyt. Hähää, ei se osaa sitä. Eikä se mene aina seisomasta maahankaan, jos olen koiran edessä, vaan joskus kyyristyy vaan istumaan tai muuten jää puoliksi ylös. Kysyin näyttääkö tää siltä että se ei osaa vai että se ei vaan viitsi ja "yrittää jallittaa mua". Kuulemma ei vaan ihan vielä osaa. Nyt maahanmenokuuri, mutta ehdottomasti tehdään vaan suoraan seisomasta maahan menoja. Jos jää istumaan, koiralle joku "oho" tai muu merkkisana että ei menny oikein, nosto seisomaan ja uusi yritys. Istumasta se kyllä putoaa maahan, sitä ei tartte eikä nyt tässä vaiheessa kannatakaan jankata. Lisäksi sain hyvän vinkin kuinka treenata pikku hiljaa sitä, että olen koiran sivulla, ja siitäkin voi mennä makuulle.

Liikkeestä seisomisia, samalla tavalla käskytettynä kaikki yhdessä. Mudi meni maahan. Tätäkin hinkattiin sitten jokainen omillamme ja kouluttaja kävi neuvomassa kaikkia erikseen. Olen tehnyt ihan oikein, voi jatkaa peruuttaen, mutta saalla voi myös tehdä että imuttaa koiraa seuruuasemissa ja siitä pysäyttää namilla. Tarkkana vaan ettei ehdi istua. Olen pelännyt tätäkin ihan turhaan, kyllähän se pari kertaa istahti ja meni vissiin maahankin, mutta ei vaan palkata ja otetaan uudestaan, niin alko tulla seisomisiakin.

Luoksetulot, muut oli siinä lähellä, tehtiin yksi kerrallaan. Kisamaisesti käskytettynä. Sekoilin siinä missä vaiheessa mun kuuluu sanoa koiralle odota (ennen kuin vastaan valmis-kysymykseen myöntävästi) ja lopulta lähtiessäni näytin sille vielä varmuudeksi käsimerkkiä. Pitää muistaa treenata tätä, sanon siis "odota" - "kyllä" (olen valmis) ja sitten vasta lähden. Että se odota-käsky siis pitää vielä vaikka vastaan välissä liikkurille kyllä. Matkaa oli ihan reilusti, vissiin enemmänkin kuin alokasluokan matka. Tuli kivasti laukalla, mulla oli nami valmiiksi vasemmassa kädessä. Pyörähti vierelläni kuten kuuluu, ja jäi seisomaan noin puolen metrin päähän sivulleni ja katsoi että noniin, tässä olen. Ihme aivopieru :D. Toistin "sivu!" ja johan muisti loppuun asti. Tässä ei muuta moitittavaa.

Sitten me kai tehtiin vielä lisää niitä seisomisia tai jotain? En ole varma.

Paikalla makuu. "Tehkää sellainen hyvän mielen paikalla makuu, että koira ihan tuhatprosenttisen varmasti onnistuu, ei ahnehdita yhtään välimatkaa ja saa välipalkata niin paljon kuin tarttee". Oltiin rivin reunassa, eli toisella puolella ei ollut ketään, ens kerralla muista ryysiä keskelle. Aikaa otettiin minuutti. Käsiavulla koira maahan, jättö pysy-käskyllä. Sitä ei ole aikoihin käytetty mutta hienostihan tuo pelitti. Kävin välipalkkaamassa kahdesti, kehuin sitä myös äänellä ihan tiiviisti, etäisyyttä ei ollut kovin montaa metriä. Koira katsoi koko ajan minua ja makasi täysin rauhassa ja levollisena, ei kääntänyt päätään edes silloin kuin viereistä välipalkattiin. Palatessa toistin varmuudeksi "hyvä, maaahan, pysy" ja palkkasin pari kertaa vielä etujalkojen väliin, ja vapautus suoraan maasta. Perusasentoon nostoja pitää joskus erikseen muistaa kyllä myös treenailla. Täysi kymppi ja käsky vaikeuttaa tälle koiralle huomattavasti. Muilla ei mennyt ihan niin hyvin, mutta otetaan sellaisia harkkoja missä kukin pystyy tekemään omalla tasollaan, tätä onneksi on helppo tehdä niin. :)

Lopuksi seuraamista, yksilöliikkeenä. Oltiin viimeisiä. Omaa vuoroa odotellessa tein namiseuraamista namit vasemmassa kädessä rinnan päällä, oikeen hyvää, meni yli kymmenen askeltakin mutta toihan nyt on melkeen imutusta :P. Kuumensin koiraa lelulla kun edellinen teki omaa suoritustaan. Leikittiin aika monta kertaa tuolla aiemminkin jo jossain väleissä, hyvin leikki ja vähät välitti häiriöistä. Vuorollamme koira vapaaksi, lelu taskuun ja kädet tyhjiksi ja normaalisti roikkumaan. Koira otti aluksi häiriötä taaksemme siirtyneestä "tuomarista", mutta pyysin vaan kontaktia sivu-käskyllä ja sen jälkeen se ei yrittänyt enää vilkuilla taakseen. Seuruu tehtiin käskytettynä, noin kymmenen askeleen pätkä. Kerrassaan erinomaista kuulemma! Juteltiin siitä väljyydestä, kerran oli kuulemma vähän irronnut, mutta se näytti johtuneen kentällä olevasta lumesta. Noin yleisesti ottaen ei tosiaan ole liian väljää tokoon, siitä ei kannata murehtia ollenkaan. Ohjaajalle käsky luottaa koiraan, liikkua ripeämmin (tiedostan sen itsekin, kotona ei ole tilaa ja ulkona on joku niin hitosti lumessa kahlaamista tai jäätä, että tulee hipsuttelua) ja alkaa pidentää vaan reippaasti matkaa. Elikko osaa.

Ja sitten..
Tiina: otetaas pätkä missä on yksi käännös
minä: eisemitäänsellasiaosaa!
Tiina: miten niin ei osaa?
minä: no osaa, siis kyllä se paikkansa hakee uudelleen, mutta harhautuu kauas ja irtoaa kovasti jajaja leviää koko homma
Tiina: no kokeillaan, käskytän käännöksen oikealle

Ja kilin kellit. EI SE SITÄ KOTONA OSANNUT VIELÄ EILEN! *kertakaikkisen nolo hymppä tähän*

Tunnin jälkeen oli tulossa seuraava ryhmä, jossa oli tällä kertaa paikalla vaan 2/5. Oltais saatu jäädä sinnekin, hetken mietin, mutta eiköhän tunnin intensiivinen treeni ollut jo ihan tarpeeksi. Kun se kerta meni niin hyvinkin niin ei olis enää voinut muuta kuin alkaa tulla virheitä! Kesemmällä voitais jäädä joskus istuskelemaan ja harjoittelemaan sitä rauhassa kentän laidalla venaamista, nyt ei huvittanut lumipenkassa kyykkiä. Tiina sanoi ihan suoraan, että ollaan vähän liian hyviä tähän ryhmään, ja jos haluan niin voin vielä saada kurssimaksun takaisin, jos koen että menee hukkaan. En ollenkaan, maksaisin pelkistä häiriöharkoista, ja helppohan tuolla on tosiaan tehdä omalla tasollaan kunkin noita juttuja. Jäi nyt silti vissiin vähän niin, että saadaan muutama yksityistunti, tai vartti ennen virallista tunnin alkua tms, niin saadaan vähän enemmän kurssista irti. Kivaa, mutta olen mä muutenkin tosi tyytyväinen, paras kurssi varmaan mistä olen maksanut :)

Loppukommenttina vielä, että sulla on ihan sairaan hyvä koira. Kai sen pitäis olla sellainen mistä tulee hyvä mieli, mutta mulle se aiheuttaa oikeastaan enemmän ahdistusta... nimittäin ainoa asia mikä on esteenä menestymiselle monessa lajissa olen MINÄ! Jei! Pienet paineet!

(Kotimatkalla muutama hiirenhiljainen lähiohitus, koira otti kontaktia heti minuun. Wou! Koira oli silmin nähden myös väsynyt, se hakeutui kävelemään paimenkoira-asemiin vasemman jalkani taakse. Pirun ärsyttävää lenkillä kun ei näe koiraa, ei saa laahustaa mun takana! Hyvä ettei jääty sinne toiselle tunnille. Kotona sai ruuan ja nyt kuorsaa tuossa.)