Koulun kentällä, valaistulla osalla.

Aloitettiin kerrankin luoksetulolla, matkaa noin 30 kunnon isoa askelta. Vaivauduin jopa ekan poistumisen jälkeen palaamaan palkitsemaan koiran. Odottaminen ei ole ollut ongelma, mutta voishan sitä silti joskus palkita siitäkin, ilman että kutsuu. Huusin koiran sivu-käskyllä, kädessä oli valmiina nami, ja sen jälkeen pallo lensi toisesta kädestä. Näytti että ei ollut ihan varma mitä tekee, ja tuli takakautta aika isolla lenkillä perusasentoon. Tulipa kuitenkin itse. :)

Sen jälkeen tehtiin seuraamista. Pallon heittely oli vissiin kuumentanu koiraa niin että se edisti ihan törkeästi. Uskalsin kieltää sitä "äp!", jonka jälkeen otettiin vielä namin kanssa pelkkiä yhden askeleen siirtymisiä ja muutama oikealle käännös. Ilmeisesti tämä kaikki auttoi, sen jälkeen seuraamisen paikka oikein loistava :) Tein 3-5-1-5-3 askelta muistaakseni, pallo lensi jokaisesta palkaksi. Vikalla heitin pallon taakse, se on varmasti parempi kuin eteen palkkaaminen, kun edistäminen kerta meinaa olla ongelma. No eihän se sitten taas tajunnut siitä mitään. "MIHIN se pallo hävisi?!"

Sen jälkeen pelkkiä sivulle tuloja, joista heitin pallon taaksemme. Aika monta toistoa tarvittiin, mutta kyllä se sit alko tajuamaan, että kun pallon tömähdys kuuluu eikä sitä näy edessä, kannattaa katsoa taakse...

Lopuksi vielä yleistä hilluntaa, vaihdoin kumipallon narupalloon ja otettiin uusi luoksetulo. Nyt koiralla oli selkeesti jo tullessa paremmin kuva siitä mitä se tulee tekemään, eikä jarrutukset venyneet yms. Napakka kiepahdus mun takaa perusasentoon. Narulelulla revittelyt siitä, ja tänään oli vaihteeksi "juoksen mieluiten yksin tän lelun kanssa pitkin kenttää" -vaihe, joten annoin juosta. Usein se valitsee mieluummin revittelyt mun kanssa, mutta välillä tekee mieli kaahottaa keskenään. Huutelin sen pari kertaa täällä-käskyllä leikkimään hetkeksi mun kanssa, ja siitä palkaksi sai taas tappaa lelua keskenään. Kivaa oli.