Eilen olin seuran kisoissa töissä, oli kolmosluokat. Päällimmäinen ajatus näin jälkikäteen on se, että suorastaan järkytyin siitä, miten monen koiran paikallaolo oli aivan mitä sattui! Muutaman kohdalla ajattelin, että vaikea käsittää miten ne on edes kolmosiin asti päässeet, kun tuntui niin takkuiselta kaikki, ja vastaavasti oli niitä joiden suoritusta toljotin suunnilleen ihailusta monttu auki. Agility tuntuu olevan hyvin pienestä kiinni, huippuosaajillakin yksi pieni tahaton käden liike ja koira meni väärälle esteelle. Ehkä niillä takkuavilla oli myös vaan huono päivä tänään.

No, omat treenit tänään ulkokentällä. Mikä lie keväthurma ollut kaikilla koirilla, mutta tuntui että joka ikisellä oli tänään keskittymis- ja paikallapysymisongelmia ja ylipäänsä jotenkin vaan sekasortoa koko meno. Mun koira lähti ilman lupaa pari kertaa hiippailemaan perään muuten vaan, kerran kun nostin käteni ja kerran kun vedin syvään henkeä. Paikallaodottamissulkeiset luvassa lähipäivinä!

Käytiin ekana sisällä ottamassa rengasta. Matalampaa tehtiin kutsuna, perusasennosta lähettäen ja yhdessä rinnakkain mennen, kaikki sujui hyvin. Palkkasin heittämällä namin koiran takaa sen menosuuntaan, mutta silti se viimeisilläkin toistoilla kääntyi ensin katsomaan minua. Tästä pitää päästä eroon, ja tänään se tuntui muutenkin olevan vielä tavallista enemmän kädessä kiinni. Irtoamisharkkoja tarvitaan.

Sitten kokeilin maksirengasta. Hilluttiin muuten vaan jotta sain koiraan kierroksia, juostiin vähän vaivihkaa yhdessä renkaalle ja käskin "hyppy!" juosten itse vierestä ohi. Toimi! Kiitti vinkistä, Petronella! Toinen toisto kanssa onnistui, sitten kaksi joilla koira sujahti alta, seuraavalla sain sen taas menemään läpi ja siihen onnistumiseen lopetimme.

Seuraavaksi ulkokentälle tällaiselle radalle:

Hyppy-hyppy-hyppy-täyspitkät kepit-putki-hyppy-hyppy. Luksilla hypyt oli maksikorkeudessa, ekaa kertaa koko radalla. Viime viikolle radalla oli vain yksi hyppy ja se oli kanssa maksimitoilla. Jumituimme kakkoshypylle, ekalla en saanut koiraa kiertämään sen takaa, ja sitten se tuli pari kertaa hypyn ali, ja alkoi vähän jo näyttää siltä että mamma ei enää rakasta mua, apua en osaa ymmärrä tajua tätä. Onnistui kuitenkin lopulta. :) Kepit sujui tänään ihan ihmeellisen hyvin aikaisempaan verrattuna, tuntui että koiran päässä oli tapahtunut joku nyrjähdys ja sillä oli jopa pieni aavistus mitä tässä tehdään.

Vähäksi aikaa koira huilaamaan autoon, itse katsoin muiden ratoja. Lohdullista, että en tosiaan ole ainoa jonka koira ei vielä ole mikään kisavalmis...

Sen jälkeen käytiin uudestaan sisällä, nyt siellä oli renkaiden lisäksi pussi. Tein minirengasta ja pussia yhdessä pari toistoa niin, että renkaasta suoraan pussiin ja palkka vasta sen jälkeen. Hyvin pelitti. Sisällä oli myös puomi, jota päätin ottaa muutaman kerran. Paitsi että koira hyppäsi ainakin kolmesti kesken ylösnousuosan maahan. Mitä ihmettä?! Ei se arastellut yhtään, vaan jotenkin vaan tuntui luulevan että niin kuuluu tehdä ja oli oikein iloinen. No, otin sitä pannasta kiinni ja vein sen silleen, sitten onnistui. Toista kertaa en ottanutkaan, kun tuohon säätöön tuhraantui jo sen verran aikaa että en kehdannut pidätellä seuraavaa enää odottamassa.

Lopuksi ulkona hieman muunneltu rata:

Hyppy-hyppy-putki-puomi-täyspitkät kepit-hyppy-hyppy.

Tässäkin  oli ongelmia kakkoshypyllä. Minä seisoin kakkoshypyn ja putken välissä ja ensin olin liian lähellä kakkoshyppyä, törmättiin toisiimme eikä koira mahtunut kääntymään hypylle. Ohjasin koiraa vasemmalla kädellä ekan hypyn yli. Jos ohjasin sitä vasemmalla kädellä kakkosellekin, se sinkosi jonnekin puomin alastulo-osan suuntaan. Kokeilin aika monta kertaa ennen kuin Anne käski vaihtaa käden välissä ja ohjata oikealla kakkoshypylle. Toimi. Putkeen koira irtosi hyvin, tosin vaati aika napakan täällä-käskyn heti hypyn jälkeen, ettei karannut puomin alastulolle yhdessä viedylle namilätkälle. Putkella ehdin juuri ja juuri vaihtaa puolta sillä aikaa kun koira oli putkessa. Puomille oli tärkeää viedä koira kohtisuoraan, ja se oli aika vaikeaa... ainakin jos ei tajua vaatia koiraa hidastamaan että ehdin ohjata sen tekemään oikeanlaisen mutkan :P Puomi ihan ok, meni vauhdilla, otti kontaktit, mutta lähti kyllä alastulolta ilman lupaa pois. Kepit kanssa taas tuntui sujuvilta, loput hypyt ok, vikalle toki olisi voinut irrota paremminkin edelleni.

Jäähdyttelykävelyn jälkeen käytiin vielä kentän laidalla ottamassa maahan menoja. Ensin perusasennosta paikallaan maahan-sivu-maahan-sivu-sivu-sivu. Siis toistin vaan "sivu" kun koira oli jo sivulla. Lankaan meni ja lakosi maahan. Parilla ekalla sanoin vaan oho, sen jälkeen vähän painokkaammin että kuuntele ny mitä sanotaan, ja lopulta nostin sen pannasta maasta takas ylös. Aika monta kertaa hinkattiin ennen kuin koira pysyi sivulla eikä reagoinut sivu-käskyyn enää mitenkään. Sen jälkeen maahan, meni kyllä, mutta sivu-käskyllä taas ei enää meinannut nousta. Huoh. Huomasin kyllä, että oma äänenkäyttö voisi olla selkeämpää. Maahan on matalahko ja napakka, sivu taas korostaa iitä ja on jopa hieman kimeä. Sellanen ylipirteä.

Sen jälkeen liikkeestä maahan menoa. Muutama askel seuraamista, käsky ja pysähdyn itse samalla. Jokunen millä ei mennyt ekalla, ja jokunen tosi hidas, näistä ei palkkaa. Ja taas huomasin, että jos se on "maaaaaa...han?", koira on hidas, jos se on "MAAHAN!", koira lakoaa paljon nopeammin. Napakka ei ole sama kuin ilkeä, koiraa voi käskeä reippaasti mutta kuitenkin ystävällisesti. Mulla tuntuu välillä olevan vaan lepertely ja rankaisu -äänet ja kummallakaan tottis ei ylläri ylläri ole halukasta, ripeää, räjähtävän innokasta, vietikästä ja näyttävää...