Ajelinpa vielä metsäkoululle. Kauden ekat oikeat maastotreenit ja koiran elämän toinen (?) metsäjälki.

Talloin ensin jäljen. Sammalmetsä, pikkusen mustikan varpuja, helppokulkuista. 40 frolicin palaa, 110 askelta, kaksi filmipurkkia (noin puolivälissä ja lopussa). Jäljestä tuli karkeasti ottaen u-kirjaimen muotoinen. Suunnittelin sen niin, että lähestytään koiran kanssa jälkeä "tyhjästä" suunnasta eli se saa samalla myös nostaa jäljen itse. Ei siis kävellä autolta asti minun jälkiä pitkin.

Jälki sai vanheta sen aikaa kun kävin tekemässä esineruudun. Siitä lisää myöhemmin.

Minua oikeastaan jännitti aika lailla - viime syksyn metsäjälkikokeilu ei oikein onnistunut, ja koira oli ihan kujalla mitä siellä ollaan tekemässä, kun kerta siihen asti jälki oli ollut pellolla ja metsässä vaan esineruutua. Koiralla oli jälkivaljaat päällä ja vein sen tosi lyhyellä remmillä lähemmäs jälkeä. Noin metriä ennen annoin sille jälki-käskyn, ja kannustin vielä "mene vaan" kun se ei oikein tajunnut mitään. Sitten se kuitenkin pisti nokan maahan ja nappasi jäljen, valitsi vieläpä oikean suunnan ja ei muuta kuin nelivedolla menoksi! Muutaman kerran se nosti pään välillä näyttäen vähän hämmästyneeltä, froliceja jäi varmaan enemmän syömättä kuin mitä imuroitiin sisuksiin, molemmilla purkeilla reagoi niihin häntää heiluttamalla ja olis ehkä mennyt yli ellen olis stopannut liinalla. Stoppauksen jälkeen itsenäinen maahan meno. Kaiken kaikkiaan sujui siis yllättävän hyvin, ja vasta loppupurkilla uskalsin itse hengittää syvään. Se jäljesti meidät sinne! :D

Frolicit askeleissa on varmasti huono idea jo muurahaisten yms ötököidenkin takia, ja toisekseen eihän sen metsässä tarvitse tai edes kannata jäljestää askel askeleelta kuten pellolla. Tuhraantuu vaan aivan turhaan aikaa siihen, vähempikin tarkkuus riittää. Minua vaan hirvittää luopua niistä, mutta kaipa se on rohjettava.

Koira hetkeksi autoon ja sitten lajin vaihto.

Esineruutu oli samanlaisessa sammalmetsässä, paikoin pieniä vajaa polven korkuisia kuusia aika tiheästi, yksi kaatunut käkkärä puu. Leveys etuosassa 12m ja takana varmaan lähemmäs 15m, se vähän levisi. Syvyys 50m, ja nyt harpoin sellaisia metrejä että nää lukemat on varmaan aika lähellä. Mittasin kokona metrin harppauksen, nääs. Esineitä oli neljä, kaikki pehmeitä nyrkkiin mahtuvia: pehmolelukilpikonna, pieni kangaskukkaro, pyyhkeen palasta solmittu suttura ja pehmolelun jalka. Vasemmalla reunarajalla n. 15 metrissä pienten kuusien seassa, vas. takakulmassa ihan paljaalla maalla, jotakuinkin keskellä pienen mättään päällä ja edessä n. 5 metrissä aika keskellä kaatuneen puun rungossa olevassa kolossa. Ajattelin, että se on tosi vaikea.

Odottelin alussa vähän aikaa, ehkä puoli minuuttia, koira perusasennossa. Kai sitä kokeessakin joutuu venttailemaan.

Ja kilin kellit mistään vaikeista piiloesineistä, ekalla lähetyksellä suoraan sinne puun rungolle, parin sekunnin tarkennus ja jo löytyi. Koira katsoi mua vähän siihen malliin, että oli niin helppo että en mä tätä halunnu, onko pakko. Saman se teki mökillä toisessa esineruudussa, löysi lähiesineen heti ja olis mieluummin jatkanu matkaa etsimään vaikeampia kuin tuonut sen heti mulle. Yhdellä käskyllä nyt kuitenkin luovutus.

Seuraavana toi keskiesineen, sen jälkeen vasen takakulma. Nämä tuli minulle ihan oma-alotteisesti ja reippaasti ja tapahtui aika nopeasti, ei menny yhteensä montaa minuuttia. Kuusien seassa olevaa esinettä se sen sijaan etsi pitkään ja hartaasti, kävi välillä vähän alueen ulkopuolellakin, annoin mennä. Aika hyvin se kuitenkin tarkisti koko alueen, sattui vaan ihan vikana tulemaan sinne vasemmalle etualalle päin. Sai hajun ja joutui vähän aikaa tarkentamaan, luovutus ok. Loppupalkkana kissan märkäruokaa, välillä sai lihapullan palasen jokaisesta esineestä, mutta luulen että ainakin ekojen jälkeen vaan lupa jatkaa on se paras palkka. Koiran motivaatioon olen oikein tyytyväinen, ei hyytynyt missään vaiheessa yhtään, ja olis etsinyt varmasti enemmänkin.

Lopuksi käytiin vielä pieni lenkki metsässä, mutta mudi alkoi olla aika hyytynyt ja kun se tyytyi laahustamaan mun pohkeissa kiinni, päätin että turhaan me täällä ollaan. Autolle palatessa tieltä tuli kolme autoa ja sain juuri oman koirani autoon, kun niistä alkoi purkautua noutajia. Mun metsä, mitä perkelettä ne siellä tekee! Vaikutti olevan jotkut treenit tai ehkä ne oli vaan kimppalenkille menossa, mutta voi itkupotkuraivari silti. Kun olen iso ja rikas, ostan oman treenimetsän, enkä päästä sinne ketään. Nih!