Kiitos jumalalle tästä takatalvesta. NOT. Lunta/rakeita/whatever valkoista mömmöä tulee puuskittain vaakasuorassa ja tuulee niin että töppönen meinasi lähteä lentoon.

Ison koulurakennuksen seinustalta löysin kohdan, missä ei juuri tuullut. Nurmikolle parin metrin välein neljä ilmaistavaa esinettä: ensimmäisenä lihapullalla ladattu filmipurkki. Toisena tyhjä filmipurkki. Kolmantena tyhjä filmipurkki + keppi, neljäntenä pelkkä keppi. Ekasta sai siis sieltä sisältä vaan ne lihapullat, kolmea viimeistä varten oli taskussa maksalaatikolla ladattuja isoja (filmipurkkia isompia) purkkeja. Koiran jätin puuhun kiinni niin, että pensasrykelmä oli välissä, eikä se nähnyt kun laitoin purkit.

Eka ja toka ookoo, kolmannella se ei juuri hämmentynyt kepistä ja purkista, vaan meni ihan hyvin maahan. Vähän hamusi keppiä suuhun ja pureskeli sitä, mistä kielsin. Neljännellä eli pelkällä kepillä mudi riemastui kovin, nappasi kepin suuhun ennen kuin ehdin kissaa sanoa ja kiikutti sen minulle. Sylki ja plätsähti maahan. Vähän tää nyt on kaaos. Varsinkin kun taskusta purkkia ottaessani mudi nousi ylös. Käskin maahan ja lopetin purkin kaivuun. Nousi uudestaan. Käskin maahan, nousi, käskin maahan x miljoona. Lopulta näpäytin sitä kuonolle ja jyrähdin MAAHAN! Jotain malttamisharjoituksia pitäisi tehdä erikseen, ja/tai sitten vaan vaatia siltä se käskyn noudatus heti ekalla, eikä sallia moista vastaan pompottelua.

Sen lisäksi pitäisi myös päättää mikä se ilmaisu nyt tulee olemaan. Mun puolesta ottakoon kepin suuhun, mutta pureskelu on ainakin ehdottomasti totaalisen nounounou. Mutta saako se tulla tai edes kääntyä keppi suussa mua vastaan, vai onko sen jäätävä kepin kanssa makuulle naama menosuuntaan = selkä minuun päin siihen mistä sen löysi? Meneehän se jälki vähän pilalle kun koira sahaa sitä kepin ja minun väliä kolmeen kertaan, eikö? Ei oo heleppoo taas!