Kaunis aurinkoinen päivä, oltiin lenkillä lentokentän suunnalla. Enemmän kyllä henkisen kuin fyysisen puolen lenkki, vajaa 10km/3h. Sisälsi siis urostelut (=haistelut ja koiven nostot, eteneminen varsin hidasta) ja metsässä vapaana hillumiset ja emännän istumisen kannon nokassa. Pistäydyttiin noin puolivälissä pk-yhdistyksen treenikentälle:

Ensin loivaa a-estettä kaksi toistoa uudella paloletkupatukalla, oikein reippaita. Luoksetulo tänne-käskyllä, lelu lensi taakseni kun koira oli noin puolimatkassa. Hyvällä laukalla tuli alusta asti. Uskoin koiran olevan tarpeeksi kierroksilla, joten seuraavaksi seuraamista. Neljä (?) pätkää oikein hyvää, tykkäsin sekä koiran paikasta että varsinkin vireestä. Paloletkupatukkaa edelleen. Sitten päätin ottaa vielä yhden, ja vaikka olen yrittänyt miettiä mikä muuttui, en keksi millään.. koira laahusti huomattavasti haluttomammin ja sivuttaisväljyys palasi. :( Keskeytin ja vähän patistelin sitä, mikä auttoi sen verran että sain riittävän hyvää seuraamista vähän matkaa, josta äkkiä palkka ja lopetus siihen.

Enkö mä vaadi siltä tarpeeksi? Pitäiskö mun vaan heti ekalla toistolla jo laittaa se kunnolla hommiin, siis ottaa vaikka huomattavati pidempi matka? Mulla on sellanen olo, että koiran mielestä hommat on tehty ja se alkaa löysäilemään, se kyllästyy siihen, tai jotain. Miksi? Se kyllä läähättikin aika lailla jo siihen astisten revittelyiden jälkeen, voiko sillä on vaan huono ("leikkimis")kunto?

No, sitten vielä loppuun etukäteen mietitty liikkeiden ketjuttaminen. Luoksetulo (suoraan sivulle) + hyppy jonka jälkeen taskusta kissanruokarasia, oikeen superpalkka. Luoksetulossa ei moitittavaa, loppuperusasento hyvä ilman mitään apuja. Odotin hetken ja vapautin koiran, ja kehuin sitä ja taputin vähän. Koira kyllä olis riehaantunu leikkimään mun kädellä kerta ei lelua tullu, se vissiin olis vieny pisteitä kokeessa... :D Sen jälkeen mennään-käskyllä siirryttiin pieni matka hypylle. Perusasento, ja vastasin kuvitteellisen liikkurin kuvitteelliseen valmis?-kysymykseen sanomalla ääneen "kyllä". Koirani suoritti hienon hypyn. :D Käskin sen takaisin ja totesin, että tästä lähtien en vastaa milloin "kyllä", milloin "valmis!", milloin "joo", milloin "olen", vaan sanon aina "valmis" ja opetan koiralle kotona, että se tarkoittaa "huomio minuun". Ei "suorita seuraava liike" tai "hypähdä innoissani ilmaan pussaamaan minua" :D...

No, oikealla hyppy-käskyllä hyppäsi hyvin (esteen korkeus 4 lautaa), kääntyi minua kohti jolloin annoin odota-käskyn, ja vahvistin sitä käsimerkillä. Siirryin koiran viereen toistaen sekä odota-käskyä että käsimerkkiä pari kertaa matkalla, ja käskin sen lopuksi perusasentoon. Sen jälkeen taas parin sekunnin odotus ja vapautus, ja kissanruokabileet.

Oikein hyvin alkoi, joten jatkamme liikkeiden ketjuttamista. :)

Loppumatkasta joku metsuriukko kehui hyvin koulutettua koiraani. Hyvin koulutettu koira haukahteli kannolla istuvalle ukolle, ja komennosta hiljeni pariksi sekunniksi kunnes pöhähti aina uudelleen. Ukko olis halunnu silittää "turrea" ja yritti kutsua sitä luokseen, mutta sanoin että turrea ei taida kiinnostaa. Kysyi rotua ja jotain höpötti, minä komennan koiraa olemaan hiljaa, koira suorittaa perusasennot ja kaikki mutta turpa ei sulkeudu pysyvästi ollenkaan. Varsin hyvin koulutettu, joopa! Ja heti sen jälkeen koiraohitus, jossa turre aloittaa hyvin mutta meinaa alkaa murisemaan kuitenkin. Nappasin villoista ja kivahdin että nyt turre perkele käyttäydy, käskin seuraamaan, ja johan pysyi kita kiinni. Ongelmia edelleen hahmottaa välillä kuka meistä käskeekään ja kuka kyykkää...

---

Kotona tehty lihapullanmurusilla liikkeestä pysähtymistä. Itse peruutan yhä. Ekat ihan kunnon avuilla, jotta muistuu mieleen, sen jälkeen vaan pieni apu tyhjällä kädellä. Hyvin pelitti. Vikalla sai dentasticksin.

En osaa päättää opetanko sen seuraavaksi pysähtymään pelkällä sanallisella käskyllä ilman käsiapua kun minä peruutan, vai käännynkö itse ensin kulkemaan oikein päin ja säilytän siinä käsiavun apuna. Enibadi? Kahden viikon päästä möllitokossa meinasin alun perin, että liikkeestä maahan meno tapahtuu niin että itse pysähdyn käskyn antaessani, ja seisominen niin että peruutan, mutta en mä tiedä saako niin edes tehdä... :D Eli pitäiskö se seisominenkin yrittää saada tapahtumaan oikein päin kulkien? Vai jätänkö sen kokonaan väliin ja keskityn vaan maahan menoon? Hiton möllitoko, perun kohta koko osallistumisen! Paniikki tulloo! Seuruukin on sitten mitä on, saankohan tehdä ihan tosilyhyen pätkän...