Koulun kentällä oli vielä aivan liikaa autoja sekä hiekka- että asvalttipuolilla, joten jouduin menemään puistoon nurtsille. Oikeastaan ihan hyväkin välillä treenata erilaisella pohjalla.

Lämmittelyksi pienet patukan vedot.

Aloitettiin perusasennolla (=askelsiirtymiä + paikallaan käännöksiä) naksuttimen ja lihapullan voimin. Siitä pikku hiljaa pidempää seuraamista, edelleen lihapullapalkalla. 10-12 askelta meni hyvin. Minusta tuntuu, että koira hitusen jätättää, mutta todellisuudessa se taitaa vaan olla juuri sopivassa kohdassa, olen vain tottunut edistämiseen. Joka tapauksessa paikka ei selkeestikään ole vieläkään aivan täsmällinen koiran mielessä ja se vaihtelee. Pyrin tänään palkkaamaan etuoikealle, jokohan se kohta taas edistää... tarttisin kameramiehen kuvaamaan, VINK VINK! Nyt oli oma kamera mukana, olis ollu sopivan korkuiset portaatkin mihin sen olis saanut, mutta eikö siitä paskasta loppunut akku ennen kuin ehdin ottaa edes perusasentoa.

Tein seuraamisen yhteydessä myös käännöksiä liikkeessä. Oikealle joten kuten, vasemmalle ei tosiaan, täyskäännös ei sekään. Ja TK:han pitäis tehdä pk:ssa vasemman kautta, voi kuolema! Mä kompastun koiraani ja ollaan turvallamme molemmat!

Vapautin koiran ja pyysin sitä hakemaan vähän matkan päästä treenikassilta lelun. Siinä oli kamerat, patukat, metallikapula ja jotain muuta sälää levällään, ja arvon palveluskoira valitsi patukan sijaan metallikapulan :D. No käyhän sekin. Käytiin kuitenkin vaihtamassa se vielä patukkaan ja hetken revittelyt sillä. Sitten otettiin metallilla vauhtinouto: perusasennossa odotus (pysyi), lähetys hakemaan (lähti laukalla, ei eka nähnyt kapulaa kuivien lehtien seasta, joten tuli pieni mutka), palautti laukalla ja vapautin lennosta kiinni patukkaan.

Vähän vielä seuraamista patukalla. Kehuin pariin otteeseen kesken liikkeen "hieno!" ja tällä tavoin se vire on sitä mitä mä haluan. Mutta koira hyvin herkästi edistää ja varmaan poikittaa ja ties mitä, kun ei meinaa nahoissaan pysyä. Tekniikkaa ja fiilistä on vaan vaikea hioa samalla kertaa, minä en ainakaan osaa.

Muutama maahan meno perusasennosta, palkaksi lentävä lelu, ja muuten vaan kesken lelulla härnäämisen. Hyviä.

Sitten käytiin virittelemässä takapalkka: rasiassa puuromössöä, kaadoin siihen vähän vettä sekaan. Koiralle olis kelvannut se jo heti, mutta mennään-käskyllä lähti mun mukaan. Poistuttiin siitä muutama metri, perusasento, siitä maahan, uusi perusasento kun koira kierähti aivan vinoon ja lonkalleen, uudestaan maahan. Nyt oli hyvä asento. Jätin sen paikallaoloon pysy-käskyllä. Poistuin 20 askelta, naama kohti koiraa, laskin mielessäni hitaasti kuuteenkymmeneen mutta menin kerran ainakin sekaisin, joten todellinen aika oli varmasti enemmän kuin minuutti. Kiljahteleva lapsi ja joku pyöräilijä tms meni jossain ohi, koiran korvat kääntyi mutta pää ei. Pysyin itse aivan hiirenhiljaa ja yritin olla paikoillanikin, ei steppailua, ei käsien räpellystä, ei mitään. Koira makasi aivan levollisena ja olis maannut varmasti vielä reilusti pitempäänkin, mutta kun minulle on niin saakelin vaikeaa olla itse paikoillani!

Palasin koiran luo, palkkasin namilla etujalkojen väliin, odotin vähän aikaa ja otettiin loppuperusasento (vähän hidas nousu). Vapautus takapalkalle. Maistui.