Puistossa silputun puun roippeiden kasassa, paitsi että viime kertaan poiketen minulla oli oikea tunnaripalikka taskussa mukana, enkä käyttänyt yhtä luonnon tikkua. Ajattelin, että sehän erottuu niistä ihan silmin nähden ja koira etsii sen silmillään, mutta ei ollenkaan. Nenäpelillä mentiin ja kaksi erinomaista toistoa, omahan sieltä tuli. Ei koskenut eikä ottanut vieraita suuhunsa etsiessään. Palautuksessa vielä tietysti hiottavaa, ja onhan tästä pitkä matka valmiiseen liikkeeseen, mutta tyytyväinen olen alkeisiin :)