Kookoon epävirallisissa agilitykisoissa. Heräsin puoli tuntia ennen lähtöä päiväunilta superkoomaisena, ja harkitsin jo että jätän väliin koko homman. Meninpä sitten kuitenkin. Ihan kiva aurinkoinen ilta.

Mölleissä minikoiria oli hirveästi, medejä kolme, makseja kuusi. Käytiin ensin minit, sitten uusivat minit, sitten medit, uusivat medit, ja vasta sitten maksit. Hain koiran autosta, kun minit lopettelivat uusintojaan. Koira odotti tolppaan sidottuna rataan tutustumisen ajan, nätisti oli. Ympäristöstään se ei muutenkaan oikeastaan paljoa ottanut häiriötä, pitkät pätkät istui ja killitti minua silmiin ihan pyytämättä. Eläin tuntui oikein levolliselta ja kaikin puolin hyvältä, minuakaan ei juuri jännittänyt, olin aika koomassa edelleen.

Rata ei oikeastaan näyttänyt vaikealta, mutta ei ollut minun mieleeni. Etukäteen epäilin ongelmia tulevan puomin alla olevan putken kanssa. Kakkonen ja neljätoista oli oikeasti lähempänä toisiaan kuin mitä kuva antaa ymmärtää, niiden välissä oli vain aika kapea rako, ja siinä kuvittelin että törmään itse jompaan kumpaan esteeseen maaliin päin tultaessa, jos en katso tarkasti eteeni.

No niin. Kakkoshypyn jälkeen koira paineli a-esteen alakontaktille ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ekalla mylväisyllä se vaan kiepahti mun luona kolmoshypyn kupeessa, ja sinkosi taas uudestaan a:n suuntaan. En muista kieputeltiinko me hypyt 3 ja 4 lopulta ollenkaan oikein päin, hylkyhän se oli jo kun koira oli väärällä esteellä. Loppurata suorastaan harmillisen hyvä, a:n ja puomin kontaktit jees, hyvät irtoamiset putkiin 6 ja 13, ja puomin alastulo-putki-kohta meni tosi näppärästi. Maalissa koira puri mua käsiin.

No, eipä siinä, hetkeksi rauhoittumaan uusintaa odotellessa. Mites se nyt silleen kuumui? Hyvin rauhoittui kuitenkin taas parin välissä olevan koirakon aikana, liian hyvin. Menin nimittäin tuudittautumaan siihen. Lähdössä jätin sen kuitenkin aika tiukasti ja menin itse vähän eri kohtaan kakkoshypyn jälkeen aloitusasemiin. Lähti niin kiivaasti (?) että tiputti ekan riman. Blokkasin tarkoituksella koiran suoran reitin a:lle ja käskytin sitä napakasti kolmoselle. Ja kilin kellit, eläin kiersi mut aivan pokkana ja sinne paineli, jos mahdollista niin vielä kovempaa kuin ekalla kerralla. Nyt se ei ehtinyt koskea esteeseen ja palasi TAKAISIN-karjaisulla. Kolmos-nelos-hyppykuvio meni taas ihan säädöksi, koira kiersi jomman kumman ja hyppäsi väärältä puolelta ja ties mitä, en muista. A:lla jäi alastulokontakti ottamatta, putkeen se sujahti siitä ilman mitään käskyä, viiletti hypyt ja puomille suunnilleen sillä mielellä, että mä meen tänne, sä saat jäädä rannalle ruikuttamaan. Puomin alastulolla odota-käsky kuitenkin meni jakeluun ja loppurata suoritettiin vihdoin yhdessä minun johdolla. Maalissakin käteni jo säästyivät.

Lenkkarit kastui koiraa jäähdytellessä, joten ei jääty odottamaan palkintojen jakoa, eikä siten saatu meidän lipukkeitakaan. Sama se, hylky kummaltakin radalta ja huono aika ylimääräisten kiemuroiden takia. Jos se olis menny oikeaan suuntaan, aikakin olis varmasti ollut hyvä. Harmi että se meidän lisää vauhtia himoava kouluttaja ei nähnyt tätä. Tämän takia minä en halua lisää vauhtia :D. Mulla ei pysy sitten se koira ollenkaan käsissä...

Ehkä me ei mennäkään sinne virallisiin kisoihin ihan vielä. :P