Omassa puistossa nurmikolla, jossa runsaasti viime syksyn pudonneita ja kuivuneita lehtiä, vähän puista tippuneita risuja siellä sun täällä, ja harvakseltaan niitä itse puitakin. Yksi pyöreä, n. 2m halkaisijaltaan oleva kukkapenkki. Jäljen pituus 201 askelta, neljä esinettä (1. keppi 2. filmipurkki 3. keppi 4. keppi), 90 asteen kulmia muistaakseni kaksi kumpaankin suuntaan, kolme kaarrosta luonnon esteitä väistellen. 25 kpl frolicin paloja hävitin matkalle askeliin aivan randomisti.

Lähetin koiran janalta noin parin metrin päästä kohtisuoraan jäljelle. Hyvä jäljen nosto (tai ollakseni rehellinen en minä tiedä mikä on hyvä, minusta tämä oli :D), valitsi suoraan oikean suunnan. Esineiden ilmaisut oli sujuvat, meni maahan ilman apuja myös kepeillä, tosin yhdelle me tultiin noin puoli metriä sivusta enkä tiedä miten se on mahdollista. Ilmaisi kuitenkin senkin.

Ihan lopussa koira hukkasi jäljen ja meni vähän pyörimiseksi, ja lyhyessä 1,5m remmissä siitä ei oikein tule mitään, solmussa oltiin. Pitäis varmaan alkaa jäljestää jo pidemmällä liinalla ja antaa koiralle tilaa. Ilmaisuistahan se lähinnä kai on kiinni, mun pitää olla niin lähellä että näen jos koira meinaa kävellä esineiden yli ilmaisematta niitä, jotta pääsen puuttumaan siihen. Löyty kuitenkin lopulta uudelleen ja loppuun päästiin hyvin. Satunnaiset frolicit on hyviä - kun koira poimii jotain maasta, tiedän varmasti että se on jäljellä. Koiran ilme oli vähän että höh, kun kaivoin sille loppupalkkapallon taskusta, se olis mieluummin jäljestänyt lisää. :D