Olen jo pitkään aikonut tehdä mudille häiriöluoksetuloja. Pehmoleluun ohut naru kiinni, naru tien poikki, toveri ojaan vetämään viehe liikkeelle kun ollaan sovitussa kohdassa tulossa kohti. Tai jotain vastaavaa. Nyt keksin käyttää Tyttiä.

Ajettiin metsäkoululle, pidin mudin autossa etupenkillä eikä se päässyt takaosastolle moikkaamaan Tyttiä ollenkaan. Perillä otin eka mudin ulos ja mentiin vähän kauemmas, kun Jouni otti Tytin remmissä pihalle. Vapautin mudin sinkoamaan Tytin luo, ja puolivälissä matkaa kutsuin sen luokse. Eka oli vähän, öh, "kävin haistamassa sitä ja tulin sitten". Paitsi että menin vastaan ja raahasin koirani niskasta takaisin kutsumapaikalle kunnon läksytyksen saattelemana. Seuraava oli jo parempi, mutta mun makuun se kääntyi vähän hitaasti, Jouni kyllä väitti että ihan hyvä oli. Kolmannella se teki niin napakan ympärikäännöksen että hiekkakenttään jäi jäljet siitä. Mudi sai grillikanat ja sen jälkeen Tytti päästettiin irti ja leikki sai alkaa.

Mä huusin ekalla "Luksiiiii, tule". Tajusin sen itsekin, kaksi seuraavaa oli vaan "tule!". Iin venyttäminen ei pidä käskyä enää napakkana, ehkä sekin vaikutti asiaan? No joka tapauksessa, ihan tyytyväinen olen. Päätin jo etukäteen, että kutsun sitä tasan kerran silleen normaalin ystävällisesti eikä mitään vttuperkelenythetitänne-karjaisua tule (mikä tositilanteessa kyllä tulisi ilman muuta), vaan jos ekalla ei tule täyskäännös, menen hakemaan.

No, käveltiin sitten rantaan mun suosikkikivipaikalle. Alun perin oli tarkoitus uittaa vaan koiria, eikä meillä ollut pyyhkeitä tai vaihtovaatteita edes mukana, mutta sielläpä polskittiin alusvaatteisillaan ihmiset ja alaston saksanseisoja. Mudi ei uskaltanut, vaan jäi rantakiville itkemään. :D Uitin sitä rannassa pari kertaa syvälle kantaen ja sylistä uimaan laskien. Vähän se kauhoo huonolla tekniikalla, mutta ehkä harjoitus auttaa asiaan. Jossain vaiheessa mentiin uudestaan kiviltä uimaan, Jouni ja Tytti tais olla jo syvällä, kun mä pulahdin kiviltä uimasille. Yhtäkkiä Jouni huusi, että katso mudi tulee kanssa! Aiemmin olin yrittänyt houkutella sitä kutsumalla, kannustamalla ja hihkumalla, mutta ei mitään, korkeintaan sain sen kiljumaan. Ekalla kastumisella kiljaisin itsekin kylmän veden takia, mutta ei sekään saanut mudia tulemaan perään. Nyt en ollut sanonut mitään, ja sieltä se mudi toden totta kauhoi perään hyvän matkaa syvälle. Harmi vaan että se sitten yritti aika paniikissa silmät valkoisina kiivetä mun selkään. :P Käänsin sen ympäri ja patistin että soudapa takas rantaan, hyvin menee, pääset kyllä. Sen jälkeen se ei enää tullut millään houkuttelulla uudestaan. Ihan ihme juttu! Mutta kyllä siitä uimari vielä leivotaan. :D

Koirat otti varaslähdön matkalla rantaan


Sinne se meni, ihme nainen...


Kamera tietysti kastui kun joku musta karvainen koira ravisteli itseään aina väärässä paikassa. Rantauduin kivelle vähän kauemmas meidän uimakivistä ja mudi tuli sinne vastaan. Siitä on pari tarkkaa kuvaa, mutta tämä sumea pisara linssissä -kuva jotenkin vetosi minuun kovin<3

Ajettiin vielä lopuksi keskustaan jäätelölle, ja nähtiin kuinka kiska juuri meni kiinni kellon ollessa noin 20:30. Höh, kai nyt perjantai-iltana tekee mieli jäätelöä myöhemminkin! Ostettiin sitten vaan marketista jätskit. Mudi ei osaa haukata sievästi, se paska meinaa rohmuta koko tuutin kerralla!