La iltapäivä-ma aamu. Olin lauantaiaamupäivän kesätyökoulutuksessa, ja Jouni toi sitten iltapäiväksi itsensä ja molemmat koirat mökille.

Lauantaina oli aika sateista, mutta käytiin silti n. 6km metsälenkki. Mudi teki pudotetun esineen noudon, 100m matka, pätevä oli. Illalla yritettiin hyvän aikaa patistella kumpaakin koiraa hakemaan järveen kierinyt tennispallo, ja lopulta Tytti pelasti sen. Luksi pelkää penkkaa, se luulee että järvessä ei ole pohjaa ollenkaan, eikä auta vaikka seison itse siellä mallina :D. Luulen että nostan sen pari kertaa veteen ja sitten se jo uskaltaa tulla itsekin. Mutta vasta sitten kun vesi on pikkasen lämpimämpää ja siellä kestää itse olla auttamassa...

Koirat livahti myös saunaan, Tytti on kuulemma vanha tekijä, mutta yllätyksekseni Luksikin viihtyi löylyssä, kävi ihan makaamaan ylälauteelle.

Sunnuntaina piti olla hyvä keli, mutta eipä oikein ollut, vasta illalla aurinko pilkotti hetken aikaa. Oikeastaan tosi ärsyttävä kostean nihkeä sää. Aamu alkoi munkkien paistamisella, jota seurasi lähietäisyydeltä kaksi karvaista kuonoa. Mudin kanssa oli epäselvyyksiä siitä, että ulkonakin voi todella olla ruokapöytä, ja ruokapöydällä ei ole koirien paikka.

Yhdestä munkista tuli ihan sian nassun näköinen, ja naurettiin että Töpseli saa syödä töpselimunkin. Kaavailin, että koira tekee lenkillä esineruudun ja saa sen munkin palkaksi siitä. Alettiin keräillä paistokamoja takaisin sisälle ja valmisteltiin lenkille lähtöä. Mudi pulahti tässä välissä järveen, se oli märällä kivellä juomassa ja ilmeisesti lipesi. Itse tulin paikalle vasta kun Jouni nauroi ääneen :D. Eväät oli pakattu, ja kaipasin töpselimunkkia. Se taisi jäädä grillikatoksen pöydälle yksinään viimeiseksi. Kuka arvaa?

Niin, kun ei se ole mikään ruokapöytä se ulkopöytä, niin sitä ei koske normaalit pöydältä ei oteta mitään -säännöt. Ja kun mudille vielä kävi järveenputoamisonnettomuus ja sille vaan naurettiin, niin kai nyt vähemmästäkin saa loukkaantua ja kostoksi varastaa munkin. Tai mitä varastamista se edes on, kun mamma oli pitkään puhunut että voi miten ihanaa kun paistui Töpselille oma töpseli... mudi vaan ajatteli että tottahan sen voi jo ottaa itse.

Tai ehkä se oli salaperäinen orava, hiiri, varis, lokki.. tai vaikka Tytti! Ja mudia vaan syytetään! Kyllä on paskaa sakkia.

Lenkistä tuli aika pitkä, kesti 3h, ja mittasin juuri kansalaisen karttapaikasta vajaa 8km. Tuntui kyllä paljon pidemmältä, mäkisessä tai muuten vaikeakulkuisessa metsässä rämpiminen vissiin huijaa. Mudi teki sen esineruudun: noin 15x50m, suht tuuleton ilma, helppokulkuinen sammalmetsä, esineitä neljä. Vasen takakulma, vasemmalla melkeen sivurajalla n. 10-15 metrissä, suht keskellä kannon päällä, ja edessä aika oikealla reunassa puun oksalla niin että esine oli koiran nenämn korkeudella. Ekan jälkeen sai yhden hikisen nappulan, tokan jälkeen pelkät kehut, kolmannen jälkeen nappulan ja neljännen jälkeen muutaman nappulan + loppuleikit patukalla. Välipalkan puuttuminen (eka kerta) ei vaikuttanut koiran työskentelyyn mitenkään.

Löydettiin kourallinen korvasieniäkin :) Sitten mudi kävi kierimässä jossain, ja valitettavasti se 'jossain' oli aivan järkyttävän hajuista ja sitä töhnää oli koiran selässä. Pyyhkäisin pahimmat siinä heti kuivalla heinätupolla pois, mutta pesu kyllä odottaisi heti mökillä. Mudi teki vielä metsätiellä pudotetun esineen noudon, mitattiiin matkaksi 250m. Vähän hirvitti, että toivottavasti se kanssa irtoaa niin kauas, tai muuten mun pitää itse käydä hakemassa se. Hidasti alle 50m päässä ja kävi haistamassa jotain, vissiin se oli kivi tai keppi, mutta kiihdytti sitten onneksi uudestaan matkaan ja sinne paineli mutkien taakse näkymättömiin. Kohta tulee takas ja oli sillä kaulaliinamytty suussa, hyvä mudi! Sai tästä suorituksesta vielä eväsmunkeistamme pienen palasen. Viimeinen mainitsemisen arvoinen juttu oli se, että koirat jolkotti autotietä edellä ja vasta meidän tullessa kohdalle ihan tien vierestä metsän reunasta lähti kaksi jänistä karkuun syvemmälle metsään. Luksi ei niin ihmetytä, mutta metsästyskoira-Tytin nenä kyllä oli pahasti kiinni :D. Kyllä se sitten huomasi ne kun ne lähti karkuun, ja sinne paineli perässä. Paimenkoira ei reagoinut siihen muistaakseni oikeen mitenkään, jäniksiä se ei huomannut vieläkään, ja luuli vissiin vaan että Tytti kaahottaa taas omiaan. Oivoi, tollo :D. Tyttiä odotellessa kerroin Luksille, että sun pitäis mennä hakemaan se takas sieltä, oot huono paimen ku annat yhden kadota. Luksi sano että enhän oo mutta en silti mene.

Kotona hengailtiin pihalla. Sorsat kävi rannassa. Tyttikään ei kovin innostunut niistä, Luksi ei senkään vertaa.

Munkkirasvat kaadettiiin kompostikasaan ja kävin peittämässä ne sinne. Koko kasa on vähän siinä rajoilla, parkkiksen kupeessa, ja parkkista pitemmälle koiralla ei ole lupa itsekseen mennä. Käskin pois jo silloin kun menin viemään rasvat. Takas pihaan tullessani kielsin menemästä sinne, kun mudi nokka pitkällä himoitsi, vissiin kahdestikin. Taisin käydä laittamassa puita saunaan ja sen tehtyäni paha aavistus iski mieleen. Kipaisin saunan kulman taakse ja eikö se elikko ole siellä tonkimassa kasaa!! Sai sellaset huudot että sen jälkeen se pysytteli mun lähellä, ettei vahingossakaan tee mitään mistä suututaan uudestaan.

Noemmätahallaniethänoovihanen!

Jotenkin mulla on vähän sellanen tutina, että meillä on uusi murrosikä, tai se kaksivee-synttäreitä edeltävä aikuistumisjokufakinkausi alkamassa? Sille saa sanoa nykyään pois- ja alas-käskyt (ja oikeastaan leikkiessä irroistuskäskynkin) järjestään kahteen kertaan, eka tulee aina ystävällisesti mutta vastausta ei tule, tai se on kovin hidas ja ah niin vaivalloinen. Toka tulee sit sellaseen sävyyn että mudi muistaa taas olevansa ripeäliikkeinen eläin. Toi koira on ollut kotona tosi helppo ja luotettava, ja olen aika pöyristynyt siitä että se oikeesti söi sen munkin pöydältä, vaikka olin x kertaa aiemmin kieltänyt koskemasta munkkeihin ja käskenyt pöydälle hyppäävän mudin alas sieltä. No joo, se ei ihan oikeasti vieläkään oo tajunnu että pirttipöytä on ruokapöytä, mutta silti! Keskiviikkona mennään uudestaan helatorstaivapaiden viettoon mökille, ja järkkään sille kyllä ansat sinne ja karjaisen keittiön ikkunasta niin maan perkeleesti. Pitää ehkä muutenkin vähän kiristää kotikuria, jos esimerkiksi alas-käsky ei tapahdu heti niin piski saa unohtaa kaikki sohvat ja korokkeet kokonaan.

No. Mökillä illalla vähän treenattiin: Luksi teki liikkeestä seisomista, nyt sujui taas hyvin! Napakat pysähtymiset jopa ilman mitään käsiapua, ja istumaan tai maahan se ei vajonnut kertaakaan. Eka peruutin, sitten kävelin normaalisti. Normaalissa kävelyssä käytän vielä käsimerkkiä apuna, että pysähtyy varmasti kunnolla. Sitten Luksi odotti vuoroa käy siihen-käskyn alla, kun kokeilin Tytin kanssa näyttelyjuttuja, lupasin meinaan esittää sen kesällä. Kerran piti palauttaa mudi paikoilleen, mutta alkaapa toi "arkipaikallaolo" jotenkin jo pelittää. Sitten mudi teki vähän seuraamista, ei mikään sen uran paras esitys, mutta eipä suurempaa moitittavaakaan. Lopuksi kävin sisältä takin taskuun muovipussiin mudin iltaruuan, joku pakastimesta löytynyt lihaisa luuklimppi se oli, liekö kanaa. Mudi ei tätä nähnyt. Tehtiin kokeenomainen liikkeestä maahan meno. Ei mitään lämmitteleviä maahan-käskyjä etukäteen. Koska koira ennakoi kovasti, seuraamisosasta tuli lopulta paljon pidempi kuin alun perin ajattelin. Hieno maahan meno, oli nopea ja oli ennen kaikkea oikea asento niiden seisomisten jälkeen. Tein liikkeen loppuun asti, ja vasta sitten yllätin pientä juustonpalaa odottavan mudin isolla kanalla. :D Tyttikin oli pantu etukäteen kiinni ja mudi sai syödä aivan rauhassa ilman että tartti edes murista välillä kaveria poistumaan kauemmas.

Ja sitten se joutui sinne pesulle. Tosi kiltisti oli, mutta mudi on taatusti sitä mieltä, että kiitos jumalalle kamerasta loppui akku eikä surkeaa, ohutta, läpimärkää, "mua piestään joka ilta kotona" -mudia saatu ikuistettua kuvaksi. Pesin koko koiran, se on ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta oikeat aineet ei vaan sattuneet nyt just mukaan. Turkki tuntuu nyt kuitenkin paljon paremmalta, se oli rehellisen likainen. Paskakohtaa hinkkasin vissiin neljä kierrosta pesuainetta-vaahdotus-huuhtelu-pesuainetta jne ja silti siihen jäi vieno haju, mutta kyllä se taisi yön aikana haihtua sekin.

Äitimääenjaksaenäämitäänmuttatosimieseinukupäiväunia!

Maanantaiaamuna herätys 5:30, jotta Jouni ehtii töihin. Autot oli pakattu jo illalla ennen nukkumaan menoa, ja tasan tarkkaan tiesi koirat että nyt tapahtuu jotain. Ei voi leikkiä, täytyy vahtia ettei jää matkasta. :P

"Vai ei mudit oo pöydällä..."