Piti käydä Jounilassa, ja reipas koiranomistaja unohtaa auton ja sen sijaan ottaa koiran ja polkee pyörällä vaikka sataa sataa ropisee. Matkaa noin 3,5km per suunta. Jäniskin sai juosta edestämme tien poikki aivan rauhassa, mutta muutama koiraohitus tuli, ei edes ihan läheltä, mutta ei hyvää päivää silti.. tempasenko mä sitä turpaan vai tarjoanko kukkaisterapiaa, en taas tiedä yhtään mistä oikeen tuulee.

Sitten Jounilta takaisin lähtiessämme siinä piha-alueella tulee ukko jonkun pienen karvaturrin kanssa. Näen ne jo kauempaa ja ohjaan koiran ja pyörän (ajan siis pyörällä koko ajan) parkkialueen toiseen reunaan ja komennan omaa koiraa valmiiksi, että anna olla. Keskityn katsomaan omaa koiraa, että se ei poukkoa sieltä mihinkään. Rähinä sen kun yltyy vaan ja koira tempoo eteen päin, ja minä karjaisen jo ihan kunnolla, että vttuperkele nyt anna olla. Sitten nostan katseeni ja eikö se vieras moppe ole fleksinarunsa kanssa liki mun toisessa jalassa kiinni! Ukko kannustaa koiraansa että käy moppe näyttämässä niille. Joo, ihan totta. Mä rekisteröin vasta jälkeen päin mitä se oikeastaan sanoikaan, luulin että se vaan jotain jutteli. Ai jumankauta ku en ehtinyt oman koiran luotsaamiselta kuunnella tarkemmin, olisin ehkä hieman avautunut sedällekin onko viisasta päästää piskiään lupaa kysymättä toisten luo, saati kun se toinen koiran taluttaja AJAA PYÖRÄLLÄ!

(Jouni sano että se ukko on ihan vajaa muutenkin, siltä kuulemma voi odottaa liki mitä tahansa. Jes, onneksi emme asu siellä naapurustossa.)