Iltapäivän agilitypostauksen silmätippakommentista viisastuneena kysyin etukäteen, saako illan tokotreeneihin osallistua tällaisen koiran kanssa. Saimme luvan.

Ensin normaalit jokatoistiistain tokot. Tällä kertaa ohjelmassa oli luoksetulon pysäytyksen alkeet, ruutu ja hyppy. Suurin osa ajasta meni pelkkään oman vuoron odotteluun, koska kaikki nämä tehtiin kunkin koirakon kanssa yksilöliikkeenä. Oli ihan sietämättömän kuuma, ohjaajalla edelleen päänsärky ja mudista virrat totaalisen veks, joten odottelu ja kentällä muiden lähellä hengailu (mudi oli koko tunnin taas irti) sopi oikein hyvin meille. Treeniliivi hiosti niin, että en yksinkertaisesti pystynyt pitämään sitä päällä, ja oli tosi hankalaa sulloa namit housun pieneen taskuun ja pitää narupalloa koko ajan kädessä.

Luoksetulon pysäytyksen alkeet tehtiin palloa heittämällä. Varmaan toimisi noin normaaliolosuhteissa, ja nytkin aluksi. Lopuksi mudi ei enää juuri välittänyt pallon perään juosta. Ahkera juottaminenkaan ei juuri helpotusta tuonut. Märkään saviseen hiekkamaahan makaamaan käyminen sen sijaan oli varmaan hyvä idea, harmi kun tajusin vasta ihan lopuksi sen. Koiralle siis, minä pysyin kyllä seisomassa. :P

Ruutua tehtiin eka kaksi toistoa niin, että narupallo oli siellä, sitten yksi ilmn palloa, ja vielä lopuksi yksi pallon kanssa. Tää varmaan toimii näinkin meillä - myös näyttöruutua on tehty vähän ja sekin pelittää joten kuten. Sain ohjeet alkaa kehua koiraa heti kun se on ruudun sisällä, mutta tarkkana että myös takajalat on nauhan sisäpuolella, ei vain etujalat. Ja matkaa voi alkaa pidentää jo suht reippaassa tahdissa, kun koira kuitenkin irtoaa sinne hyvin.

Hyppyä olin ehtinyt ottaa itsenäisesti kerran jossain välissä. Hyppäsi silloin ekalla käskyllä ja tein kokeenomaisesti loppuun, oikein hyvä. :) Nyt tehtiin kaksi ekaa niin, että kouluttaja heitti pallon koiran takaa sen ollessa ilmassa, ja mun ei tarttenut keskittyä siihen ollenkaan, käskytin vain. Sitten kolmanneksi taas kokeenomainen suoritus loppuun asti, oikein hyvä sekin. Ollaan hinkattu tätäkin turhan paljon kokeenomaisena noiden möllitokojen takia, ja nyt tuli ohje tehdä paljon näitä missä pallo lentää jo hypystä, ja vain vähän koko liikettä. Koira kyllä osaa sen. Erikseen voi harjoitella sitä, että käskee koiran seisomaan ja kiertää sen ympäri, lähestyy eri suunnista yms, eikä se saa kiertyä mukana ja liikuttaa jalkojaan. Samoin seisomasta perusasentoon tuloa erillisenä. Luksi kiertyy helposti vähän sivuun kun sen käskee seisomaan hypyn takana, ja tähänkin pitäisi auttaa se, että pallo lentää heti kohtisuoraan keskeltä hyppyä koiran takaa - hakeutuu enemmän hypyn keskelle myös toisella puolella. Alokasluokassa se vinouskaan ei niin haittaa, mutta avoimessa koiran pitää istua hypyn takana ja hypätä sieltä takaisin. Jos on kovasti vinossa, paluuhyppy voi olla mahdoton tai ainakin hyvin hankala.

Lopuksi kimppapaikallamakuu. 2min normaalissa rivissä. Luksi oli hoffin ja sakemannin välissä - molemmat niitä joille se aiemmin on raivonnut ihan tosissaan. Jäin aika lähelle omaa koiraa, ehkä 5m päähän. Nyt se vähän nuuskutteli ja vilkuili hoffin puoleen, ja ärähdin niistä sen verta kovaa mitä kimppatreenissä uskalsin. Jos ei olis tarvinnu pelätä muiden suorituksen häiritsemistä, olisin jyrähtänyt ehkä vielä enemmänkin. Taisin kolme vai neljä kertaa kieltää, ja on sellainen kutina että ei mennyt vielä perille. Hitsi kun se paikalla makuu olikin jossain vaiheessa niin tyylikäs. :(

Ei noussut ekalla käskyllä takas perusasentoon. Otin vielä itsekseni maahan-sivu-maahan-jne vaihtoja aika monta, nyt tais toimia kaikki ekalla.

*****

Sitten siirryttiin MAH:n toko-sm-joukkueen valmennukseen. Jäi puoli tuntia luppoaikaakin, ja käytiin vähän kävelemässä. Koira hetkeksi autoon, ja treenit alkoikin sitten vähän äkkiä, ja otin koiran ihan kylmiltään suoraan autosta kehään. Vieraat koirat ja vieras paikka, mutta eipä oikeastaan mitään ongelmaa siinä. :) Ohjaaja pystyi jo pukemaan treeniliivin ylleen, helpotti kummasti.

Ensin paikalla istuminen, Luksi oli reunassa. Jäin suht lähelle (muut ohjaajat tais mennä piiloon asti) ja kävin välipalkkaamassa aika monta kertaa, aika oli tän virallinen, mitä se ikinä onkaan. Pysyi oikein nätisti vaikka tätäkään ole ikuisuuteen tehty. Olen edelleen tyytyväinen, että opetin sille pentuna ensin paikalla istumisen ja vasta sitten makuun. Se oli vähän niin kuin olosuhteiden pakosta, kun maahanmenokäskyn oppiminen kesti kauhean kauan.

Sitten paikalla makuu heti perään. 2min, etäisyys ei tainnut olla ihan 20m kun ei tila riittänyt, mutta jotain aika lähellä sitä kuitenkin. Kävin välipalkkaamassa jokusen kerran tässäkin.

Jommassa kummassa (tai molemmissa?) muutama kielto vieressä olevan koiran vilkuilusta, sen jälkeen teki selkeesti nätimpää, eli suomeksi katsoi suoraan minuun. Viereistä käytiin kerran ojentamassa ja Luksi katsoi minua juuri sen näköisenä, että nyt tossa tapahtuu jotain jännää mutta en edes vilkaise silmäkulmastani, enkö oo hieno! Eiköhän tähänkin pure silkka treenaus.

Sitten hetkeksi autoon, toinen alokasluokan pari oli ennen meitä. Kukin koirakko teki tänään oman luokkansa yksilöliikkeet käskytettynä ja "tuomarin painostaessa" läpi.

Luksilla remmissä seuruu perinteisenä L-kaaviona aika hyvä, tai vissiin hyvä ilman tota "aikaa"? Perusasentoja kehuttiin erityisesti. Perässä laahustava tuomari ei haitannut, kerran oli kuulemma korvat kääntyneet sen takia, mutta ei vilkuillut eikä muuta. Ihan lopussa pieni kontaktin putoaminen tai jotain.

Vapaana seuruun alkuosa hyvää, sitten alkoi jätättää, paransi josta kehuin suullisesti, ja vikan suoran jätätti taas oikeen kunnolla. Mä olisin tästä kovasti huolissani, mutta tuomari sanoi, että näyttää siltä että se ei ole vain tottunut näin pitkään kaavioon. Kysyi olenko treenannut vaan lyhyttä pätkää. Kyllä, kyllä olen, nimenomaan. Tähän ehdottomasti lisää treeniä.

Liikkeestä maahan menossa ohjaajan aivot oli jäässä. Maahan-käsky tuli suustani aivan eri äänensävyllä kuin yleensä, ja siitä hämmentyneenä käännyin itse katsomaan vasemman olkani yli menikö se maahan. Minusta näytti että jäi istumaan/meni hitaasti istumisen kautta, samoin kentän laidalla seuranneesta Jounista, mutta tuomari, liikkuri ja kolmas kehässä oleva valvova silmä oli sitä mieltä, että suoraan meni maahan ja olis menny ilman mitään tarkistamisia. Enpä sitten tiedä. Loppuosa ok.

Luoksetulossa tapahtui jotain mitä en muistakaan ihan vähään aikaan jos koskaan tapahtuneen. Koira kyllä katsoi Jounia juuri kun kutsuin, mutta silti.. se ei reagoinut ekaan "sivu!"-käskyyn ollenkaan. Kutsuin uudestaann, nyt lähti laiskalla laukalla ja muutti pari metriä ennen minua raville. Joo, olen tehnyt tätäkin aivan liikaa kokonaisena liikkeenä. Läksyksi paljon vauhtiluoksetuloja vaihtelevasta matkasta palkaten. Ja mietintään se, voisko käskyn vaihtaa muotoon "Luksisivu". Jotenkin se tuntuu minusta luuserilta. Haluaisin kai, että koira ei katsele kentän laidalta yhtään mitään, eikä tartte herättävää "luksia" reagoidakseen sen perässä tulevaan "sivuun", vaan sen huomio on jo valmiiksi minussa ja pelkkä "sivu" riittää. Pläääh.

Liikkeestä seisomiseen annoin käsiavun. Hyvin voimakkaan sellaisen, käteni koski taas koiran kuonoa vaikka ei ollut tietoinen ele se. Palkkasin edestä ennen kuin menin koiran sivulle, pysyi ok. Sain neuvot kuinka käsiapu häivytetään normaaliksi käden heilahdukseksi, samoin kannattaa tehdä lämmittelynä itse peruuttaen ja vaikka sen käsiavun kanssa, ja vasta sitten ottaa oikein päin kävellen ilman sitä apua.

Hyppy ei sitten enää onnistunutkaan, johan se meni aiemmin liian hyvin. Ekalla käskyllä ei irronnut perusasennosta mihinkään. Tokalla meni hypyn eteen niin että suunnilleen koski siihen kuonollaan, ja kääntyi katsomaan minua että ai oikeestiko tästä hyppään. Otettiin sitten alusta kokonaan uudelleen. Nyt lähti, kovin hitaasti mutta hyppäsi kuitenkin. Palkkasin seisovan koiran namilla palattuani sen viereen, ja siinä se liikahti namia vastaan sen verran että ainakin yksi jalka liikkui. Voi jeesus, aiheuta nyt itse se virhe tälleen! Perusasentoon hypähti oikeen isosti, hassu. :D

Hypylle läksyksi paljon sellaisia leikkiharjoituksia, että hyppyytetään koiraa vaan edestakas ilman mitään perusasentoja ja seisomisia. Lelun heittämistä takaa jo kun koira hyppää. Lisäksi mahdollisimman paljon erilaisia (toko)hyppyesteitä, ja niitä voi rakentaa myös itse ja käyttää luonnon esteitä hyväksi.

Ollaan aivan poikki molemmat, on se helletokoilu kyllä rankkaa!