Eli agia, tokoa ja jälki. Agi oli niinku verta, toko kyyneliä ja jälki hikeä. :P

Järkässä: ensin normaali agitunti. Kurssi on jo x kertaa loppunut mutta uudestaan jatkunut. Tänään meitä oli paikalla kolme.

Ensimmäinen rata oli helpon näköinen mutta ah niin hankala. Lähinnä ongelmia tuotti viitoshypylle ehtiminen, ja jos en todella ollut ajoissa siellä missä pitää, koira hyppäsi sen väärään suuntaan. Ratkaisu oli ottaa alku kunnolla kutsuna, aloittaa siis itse tuolta kolmoshypyn kupeesta. Putkeen koira irtosi hyvin itsekin ja ehdin sillä aikaa kirmata putken loppuun vastaan. Pussissa ei mitään ihmeellistä, puomin alakontakti hieno.

Toinen rata oli sitten oikeasti ihan h*lvetin hankala. Kolmoshypyltä oli suora linja kentän laidassa lojuvalle puomille ja siitä ansasta meille vinkattiin etukäteen. Se ei ollut mikään ongelma, vaan koirani karkasi neloshypyltä A:lle aika monta kertaa jättäen mut kiljumaan "täällä! ei! TÄÄLLÄ!" sekä hyvällä että pahalla, suunnilleen yhtä paljon vaikutusta oli kummallakin äänensävyllä... Anne sanoi, että itse vartalollani ohjasin sen joka kerta sinne, joten turhaan sitä edes koiralle karjuu. Hinkattiin sitten tuota 3-4-5 -kohtaa aika hemmetin pitkään ennen kuin keksittiin siihen meille toimiva ratkaisu. Mikään haltuunotto ja vauhdin hidastus ennen nelosta ei paljoa auttanut, koira lukitsi sen A:n jo ja sinne paineli vaikka minä olisin pysähtynyt kokonaan, ja katseli sitten A:n huipulta taakseen että muija hei, mihis sää jäit. Toimiva ratkaisu oli kääntyä selkä neloselle päin tossa heti kolmosen jälkeen, peruuttaa ja ohjata koira vasemmalla kädellä neloselle. Silloin se hidasti itse ja tiedosti silmin nähden että nyt matkamme ei tosiaan jatku A:lle päin. :) Mitäs siitä että takaperin juokseminen ei tosiaan ole kovin helppo homma.

Samoin toi 8-9-10-11-hyppypätkä ei sujunut, ei millään. Jos sain sen kasilta kääntymään vinolle hypylle, ihan viimeinen ei onnistunut. Tai sitten me tehtiin kaunis vauhtisuora 8-10-11. :P Sitä ei jaksettu enää hinkata.

Turhautunut mudi hyppi naamalle saakka ja oli ihan likellä ettei näpsinyt sormille, mutta sainpas sen hillittyä. Kirjaimellisesti ei siis aivan verta sentään!

Parkkiksella oli kepit. Teetin pari kertaa muutamalla välipalkalla, tosi hyvin. Sitten päätin antaa lopussa maksisrasian. Kaipa se koira sitten kuumuu välipalkan puuttumisesta ja yrittää entistä kovemmin, koska tähän saakka niin rauhallinen elukka alko taas häröilemään oikeen kunnolla! Näytti siltä, että se yrittää oikoa välejä jotta pääsee nopeammin palkalle, mutta en tiiä onko se vielä mahdollista. Luultavasti se ei vaan osaa vielä tarpeeksi hyvin. Olen kehunut sitä kepit-vau-kepit oikeen innostavasti, mutta saatiin se loppuun saakka onnistunut suoritus vasta kun aloin hokea kepit..hyyyvä...kepit tosi tylsästi ja rauhallisesti.

Jossain välissä omaa vuoroa odotellessa tein kentällä seuraamista. Ensin n. 15 askelta suoraa, käännös vas, 10 suoraa, käännös vas, 15 suoraa. Ekalla vähän laimeaa josta huomautus ja uudestaan alusta, sitten hyvää. Sitten laskin 50 askelta suoraa, tässä putosi kontakti pari kertaa, ja koira hieman haahuili. Niistä huomautus ja äänellä kehua kun paransi taas. Lopuksi liikkeestä maahan meno, valmistelevan osuuden seuraaminen juoksua. Oikein hyvä!

Sitten ajettiin koulun parkkikselle. Kävin tekemässä jäljen, ja sitä vanhettaessa otettiin hieman lisää tokoa. Vauhtiluoksetulo - paikalla makuu namikipot sivulla häiriönä jotta pääsen puuttumaan sivuille vilkuiluun - toinen vauhtiluoksetulo. Ei mene kauaa. Joo eipä! Liekö sitten ollut väsynyt aiemmasta, mutta luoksetuloon lähtö oli niin laiskaa ravia että minä en sellasia palkkaa. En päästänyt koiraa edes perille asti, vaan kävelin sitä vastaan ja otettiin uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Kertaa niin monta että alkoi jo savu nousta korvista enkä enää tiennyt yhtään mitä tässä tekis. Saishan siihen vauhtia kun kutsuis uudestaan ja hihkuis jotain, tai ottais palkat esille, tai juoksis karkuun, mutta en minä halua houkutella sitä vauhtia esiin, minä haluan että se on koiran oma valinta. Vasta kun se tulee jo laukalla, se voi saada jonkin noista lisävauhdittajaksi. Pistin koiran autoon ja rauhoituin hyvän aikaa.

Sen jälkeen se sitten onneksi lähti laukalla, hyvin hitaalla, mutta kuitenkin. "WAU!" ja patukka lensi taakseni heti, en jäänyt odottamaan putoaako kohta raville. Otettiin vielä muutama toisto, nyt laukkasi kyllä, mutta toivoisin silti lisää vauhtia.

Lopuksi se paikalla makuu. Laitoin kanan koipipalat purkin kansien päälle 3m päähän koirasta sen kummallekin puolelle, ne oli vähä niinku häiriökoirat. :D Jäin lähelle itse, ja vähän aikaa odotettuani koira oli vain tuijottanut liikkumatta minua, joten kävin siirtämässä kanat noin metrin päähän koirasta. Ei edelleenkään edes syrjäsilmin vilkuillut niitä, joten kävin palkkaamassa, ja kiertelin vähän aikaa koiran ja kanojen ympärillä. Palasin koiran vierelle. Ekalla käskyllä ei noussut sivulle, joten sitten hinkkasimme sivu-maa-sivu-maa x satabiljoonaa. Js kyllä meinasi alkaa taas raivostuttaa! Miten se nyt niin vaikeaksi yhtäkkiä meni, häh? Luulen että tässä ne kanat teki tän, koira kai odotti vapautusta niille ja oli sen takia ihan hämillään. Jokaisen kuuroille korville kaikuneen sivu-käskyn jälkeen yksinkertaisesti nostin sen maasta perusasentoon, ja vasta kun sain kaksi kertaa peräkkäin onnistuneen sivulle nousun, vapautin sen syömään kanat.

Mietin jo jättäisikö koko jäljen ajamatta, mutta päätin yrittää. Hyvin märkä nurmikko, ajoittain tiheämpi&pidempi ja ajoittain liki pelkkää sammalta. 160 askelta, kolme filmipurkkia, ei yhtään välifroliceja (oli niin paljon lintuja etten viitsinyt ruokkia niitä). Askeleet näkyi joten kuten lähes koko matkalta. Jana oli vaan pari metriä, hyvin nappasi jäljen - ja veti pontevasti takajäljelle. Kun sain sen kääntymään ympäri, koira oli hetken hämillään, mutta "jälki, mene vaan" auttoi. Ja sitten mentiin sellaista kyytiä, että sain roikkua jarruna. Ekalla suoralla edessämme meni haukkuva koira, Luksi murahti sille ja jatkoi sitten jäljestämistä. Ilmaisut kaikki hyviä, pari kertaa se vähän haki kulmissa, ja jäljesti välillä parikymmentä senttiä sivussa (niin, minä näin askeleet, koira ei silmiään näköjään käyttänyt), mutta se johtui varmasti vaan tuulesta. Kaikin puolin jees, eikä tokosulkeiset hetkeä ennen huonontaneet koiran työtä mitenkään. :)