Tänä viikonloppuna meitä viihdytti vaihteeksi Jouni ja Tytti. Sattui vielä sateiset päivät ja minulla oli töistä vapaata. Sade kyllä vähän haittasi lenkkeilyäkin, mutta tosikoiraihmiset metsäilee silti...

Perjantaina olin 10,5h+matkat 15min/suunta töissä, mudi oli pärjännyt yksin kotona muuten hyvin, mutta jostain syystä oli oksentanut. Ystävällisesti kuitenkin paljaalle lattialle eikä matoille, joita mökin lattialla on aika hirveästi. Kiitän!

Tytti ja Jouni tuli melkeen heti minun jälkeen. Sovittiin että ne jalkautuu tonne hiekkatielle ja me kävellään koiran kanssa vastaan kuin mentäis normaalisti lenkille, ja kohdataan tietyssä paikkaa. Mudilla oli liina perässään. Se kyllä aavisti jo lähtiessä että nyt tapahtuu Jotain Outoa. Kun sitten nähtiin T+J tiellä, annoin mudin hetken tuijottaa ja murahtaa kerran ja sitten kutsuin "Luksi!". Hyvin kääntyi heti mun luo :) Sen jälkeen mentiin vähän lähemmäs, oli tunnistanut jo että tuttuja ovat. Kutsuin uudestaan, nyt vaan pysähtyi ja jyrähdin heti -> tuli luo. Kolmas vielä lähempää, oli hyvä. Sit mentiin seuraamista niitä kohti ja liikkeestä maahan, ja siitä vapautus ryntäämään moikkaamaan.

Illalla oltiin lummelammella lutraamassa. Töppönen ei enää oikeen mennyt uppoaville saarille. :D Tytti kyllä käänsi yhden saaren nurinkin. Illalla pihalla hengailua liki puoleen yöhön asti.


Lauantaina ajettiin treenikentälle kauppareissun ohessa.

Seuruun liikkeellelähtöjä ja pysähdyksiä lyhyin pätkin.



Luoksetulo, ekalla jätöllä nousi perään kun olin poistumassa (tiiä koska tehny viimeeksi! onneksi apusilmät sanoi ja pääsin jyrähtämään koiralle heti), sitten pysyi ok ja palkka vauhdista.

Luoksepäästävyys Jouni-tuomarilla, täys kymppi olisi ollut. Siitä suoraan paikalla makuu ehkä vajaa pari minsaa. Jäin suht lähelle, ja Jouni häiritsi koiraa kävelemällä sen ympärillä, kuopimalla maata, heittelemällä narupalloa ja ottamalla juoksupyrähdyksiä. Mudilla kääntyi vaan korvat, katse pysyi minussa, ja ilme oli omahyväinen "mä tiedän mikä juttu tää on, älä ees kuvittele että lankean" :D.

Hyppyä, ensin yksi kokeenomainen, tosin koiran vierellä mennessä kiersin pari ylimääräistä kiekkaa ja palkkasin paikallaan pysymisestä. Sitten korotin estettä pari kertaa, palkka lensi selän takaa jo hypätessä. Puhtaasti hyppää, sinne metriseenkin varmaan nyt päästäis kun vaan joskus ottais asiakseen sitä tehdä. Viime kesänä koiran itseluottamus ei tuntunut vielä riittävän, nyt sillä on erilainen asenne.

Seuruuta, L-kuvio jossa pitkä suora 20 askelta (liki metrisiä, mittasin etukäteen?) ja lyhyt 10. Vähän painoi eilinen väsymys ja lopussa varsinkin väljyyttä ja aavistus jätättämistä. Otin vikalla suoralla juoksua, siinä varsinkin koira jäi selvästi jälkeen. Plääh.



Muutama puunoutokapulan pito ja sen jälkeen pari vauhtinoutoa. Ihan jees, tosin ehkä tällasia ei pitäis treenata kun jo näkee että koira on eilisestä uupunut eikä energisimmillään...

"Idari": neliön sivut 5m. Ekalla maahan, kolmannella top. Harmi vaan, että seisomisessa koira valui aika monta askelta ennen pysähdystä, siihen saakka oli ollut moitteeton. Otettiin uudestaan pari pelkkää seisomista, että sain kunnollisen.

Luoksetulo kentältä autolle, jossa loppupalkka odotti. Laukalla tuli perusasentoon asti.

Iltalenkki oli reilu 10km pyöräily. Kotona uitiin.

 

Sunnuntaina aamupäivällä ehkä tunnin kävelylenkki metsässä, illalla pyöräily yhteensä n. 7km. Puolivälissä esineruutu 25x25m, viisi esinettä, josta nostatin kolme. Kaksi ekaa tuli nopeesti, kolmas oli puun oksalla ja koira tarkensi sitä aika pitkään. Päätin antaa loppupalkan siinä vaiheessa, oli sen verta sinnikästä työtä.

sisällä muutama puukapulan pito, hieman piti huomauttaa mälvämisestä mutta sen jälkeen teki hyvin. Pihalla agilitykeppejä. Yhdet onnistuneet toistot kummaltakin puolelta ja sitten ajattelin ottaa vielä kolmannen. Huonosti ajateltu, pakka levisi ihan kokonaan eikä siitä meinannut tulla mitään enää. Oltiin juuri käyty pyöräilemässä ja koira kävi aika kierroksilla.

Pelkkä sänky tai pelkät puruluut ei saa mudia toivottamaan Tyttiä helvettiin, mutta jos luu on sängyssä, mudista lähtee sellanen ääni että Tytti ei uskalla tulla sänkyyn ollenkaan. Lemppasin pikkupaskiaisen kerran aika rumasti lattiallekin, kun ei mennyt sanallinen komento jakeluun. Joku päivä me otettiin yhteen siitäkin, tartteeko istua kun meinaan irroittaa punkin kaulasta. Tähän saakka hoitotoimenpiteet on menny oikein hienosti ja sitä saa kaivaa ja vääntää ja kääntää. En usko että se nytkään oli siitä kiinni, että meinaan kaivaa, kunhan oli sitä mieltä että hää ei nyt käskystä istahda ylipäänsä. Toistaiseksi ohjaaja-mudi 1-0.

Näkee että koulujen kesälomat on alkaneet, tuolla meidän tähän saakka ah niin autiolla hiekkatiellä on ollut kauhea trafiikki naapurimökkiläisistä. Haistan mudissani pientä niskoittelua käskyille, joten saa nähdä saako se jatkossa lenkkeillä tiellä tuo liina perässään. Se on aika vahvasti ominut koko tien itselleen ja vähän mietityttää mahtaako se jonkun naapurin vastaantullessa kuulla luoksetulokäskyä ollenkaan... ja minä en halua että se koskaan pääsee tajuamaan että se voi valita totteleeko heti vai kohta.