Tein töistä palatessani jäljen, ja vanhettamista sille tuli liki viisi tuntia. Sama paikka, missä yritin vähän aikaa sitten jäljestää ilman jälkivaljaita hyvin huonolla menestyksellä. Sammalmetsää, paikoin varvikkoa, lopuksi kaartoi rutikuivalle metsäaukiolle. Neljä filmipurkkia, joista eka ihan pari metriä suunnitellun janan jälkeen vahvisteena, tokaan varmaan joku 100 askelta, kolmanteen siitä 50, neljänteen ehkä vajaa 50.

Mudi nosti jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan (jälki lähti vasemmalle). Tokalle purkille mennessä mulla meinasi usko loppua, tuntui niin kauhean pitkältä matkalta. Olin jättänyt matkalle satunnaisesti pyykkipoikamerkkejä puiden oksiin, ja kyllä niitä kerääntyi siinä mennessä taskuun koko ajan. Vihdoin löytyi purkki. Tokan ja kolmosen välillä kaatuneen ohuen puun ylitys ei mikään ongelma. Yksi kulma mentiin vähän ohi, mutta koira palasi itse etsimään hukkuneen jäljen ja löysikin sen hienosti. Metsäaukiolle tullessa ongelmaa, hiekka tuntuu olevan tolle hankala alusta. Näin itse vikan purkin ja tiesin että mennään suoraan kohti sitä, ja pidin liinan niin kireällä että koira ei päässyt poukkoilemaan. Päästiin loppuun asti! :)

Loppupalkan ja patukkaleikin jälkeen keräsin kamat ja lähdettiin autolle päin. Tai minä lähdin, mudi nosti sen jäljen ja olis jatkanut sitä eteenpäin. Olin kaartanut sitä tehdessä vähän kauempaa takas tielle. Sain huutaa kahdesti että sain koiran pois sieltä ja tulemaan mun mukana suoraan tielle. Saapi vissiin pidentää jälkiä jatkossa.

***

Iltapäivällä tuli pihaan nuohooja, joka oli menossa naapuriin, ja oli vain eksynyt matkalla. Koira vaan murisi ja tuhahti pari kertaa kuten se tekee jos jostain kaukaa kuuluu jotain outoja ääniä. Meikä vastaa että höpöhöpö, koirakin  on jo ihan hiljaa ja jatkaa puuhiaan, ja sitten tajusin että ei jumankekka, jokuhan avaa auton ovia meidän pihassa! Menin katsomaan, koira tuli perässä, ja kun oltiin lähempänä, koira ampaisi haukkumaan sedän ja sen auton luo. Huusin muistaakseni tuimana "takaisin!" eikä elikko korvaansa lotkauttanut. Tuli hetken kuluttua, kun oli kiertänyt auton ja nuuhkaissut setää. Juttelin äijän kanssa hetken ja koira oli taas sen auton luona. "Luksi!" sai sen tulemaan heti luokseni. Mun pitäis nyt varmaankin päättää mikä se ehdoton luoksetulokutsu on ("Luksi" ja "tule" on tähän saakka ollut, "takaisin" ja "täällä" ja muut vastaavat on vähän sinne päin vaan. Hittoako sellaisia käyttää jos meinaa kuitenkin suuttua jos koira ei heti tottele?), ja tehdä sen kanssa ihan oikeasti tällaisia vastaavia lavastettuja tilanteita. Vaikka ihan liinankin kanssa, että koira ei pääse viivyttelemään. Haistan nimittäin hidastelua, "joo tulen kun ensin käyn kääntymässä sen luona", mikä on ehdottomasti kitkettävä jos mudi kuvittelee olevansa vielä joskus kaupunkialueella irti...