Tiistai: äidin tekemä 200 askelta, 4 keppiä, noin 7h vanhentunut jälki 'myyrämäessä' hyvin mustikkavarvikkoisessa metsässä. Olin ohjeistanut vähän puutteellisesti ja siitä johtuen jana ei ollut ihan sellainen kuin piti (jäljellä terävä kulma heti). Itse sähelsin vielä koiran lähetyksen vähän väärästä kohtaa. Oikeaoppinen jana se ei ollut, mutta hienosti jälki nousi kuitenkin. Kaikki kepit taisi löytyä. Jäljellä oli kovastipaljon kulmia ja koira teki hyvin tarkkaa työtä.

Keskiviikko: äidin tekemä noin 500 askelta, 7 keppiä, noin 7h vanhentunut. Sammalmetsää, ajoittain vähän varvikkoa ja keskellä jälkeä kunnon ryteikössä kiepahdus. Yhden kepin ilmaisu vähän vaisu, koira pysähtyi kyllä kepille ja reagoi siihen, mutta tuntui miettivän että onko pakko mennä maahan asti, eikö vois vaan jatkaa matkaa. Pitää pitää sille taas keppikuuri, päivän ruuat tulee vain kepeiltä, jotta niiden arvo kasvaa koiran mielessä. Luulen myös, että sille pitäis oikeasti tehdä pitempää jälkeä, jotta se keppi oikeasti olis palkka, tervetullut keskeytys eli pieni tauko jäljestämiseen. Nyt niitä on liian tiiviisti ja koirasta se on vähän tyhmää. Yhden yli koira olisi mennyt, se oikoi jo seuraavaa kulmaa, eikä meinannut millään edes liinasta pidättämällä osua kepin kohdalle.

Luulen myös, että olen tehnyt jälkikoukerot liian tiheään, liian lähekkäin toisiaan. Koira otti nytkin jossain vaiheessa hajua jäljen loppuosasta. Jälki päättyi hyvin lähelle siihen mistä oli alkanutkin. Pitäis malttaa mennä kunnolla metsään eikä pyöriä vaan niin pienellä alueella, koirakin tekis silloin tarkempaa työtä.

---

La 31.7.: töissä ollessani Jouni teki jäljen. 800 askelta (~400m), 5 keppiä, metsämaasto vaihtelevaa. Eka keppi oli ojan pohjalla sammaleella, ohjaaja meinasi jo kivahtaa koiralle että hittoako siellä ojassa pyörit kesken hommien, mutta sehän olikin jo kepillä :D. Pari kertaa koira hukkasi jäljen, mutta en itsekään tiennyt mihin se jatkuu, mun merkit ei riitä noin pitkän jäljen merkkaamiseen niin että edelliseltä näkyis aina seuraava. Seisoin siis vain paikoillani ja hienosti koira aina nosti jäljen uudestaan :) Kyllä siitä onneks aika hyvin näkee koska on hukattu ja koska jäljestää. Kaikin puolin mahtava fiilis, jana ei oo kunnossa mutta muuten tän melkeen veis tänä syksynä vielä kokeeseenkin! (Oikeasti tuo BH-koekin on vasta lokakuun lopussa, ja marraskuussa tuskin enää kauheasti jäljestellään paljaalla sulalla maalla, joten ihan senkin takia jää ens kauteen, kunhan höpötän.)

---

Su 1.8.: unohtakaa edellinen. 1000 askelta, janalta lähtö oikealle, 5 keppiä, vaihteleva maasto. Ekasta yli, minä huomasin sen kyllä mutta vasta kohdalla ollessani - ei voinut enää huutaa koiraa takaisin. Kokeessa olisin kuitenkin toki poiminut sen talteen. Toka löytyi, ilmaisu oli vaan vähän hidas, koira jäi ensin istumaan ja tuijottamaan minua. En sanonut mitään ja pysähdyin aloilleni, ja hetken kuluttua koira meni maate -> palkka. Kolmannesta ja neljännestä ei mitään havaintoa kummallakaan meistä, vaan takana merkkejä keräämässä kulkenut kennelpoika ilmoitti että tänne jäi keppi... :P toinen oli kulmassa jonka koira oikaisi, ja toinen oli katajan vierellä, mutta koira meni väärältä puolen katajaa. Viides sen sijaan löytyi hienosti. Aika jäljen loppupuolella koira näytti vähän epävarmalta jäljestäessään, kuvittelin että se tarkentaa keppiä tai jotain, mutta ei. Kysyin takaa neuvoa ja jälki kuulemma "ehkä meni tonne toiseen suuntaan". Ja minä yritän kääntää koiraa ja patistella että tarkistapa tonne. Koira kuitenkin haluaa eri suuntaan, ei olla enää jäljellä, vaan koira etsii sitä nenä ylempänä kuin normaalisti jäljestäessään. Aikamme siinä säädettyämme annoin sen mennä, ja sinnehän se meni minne alun perin oli ollut menossa, ja hyvin pian näin itsekin seuraavan merkin! Voi ääliö! :P

Nyt vaan vähän tarkkuutta kepeille, pitää tehdä eri värisiä merkkejä jotka voi laittaa vähän ennen keppiä, niin tietää missä ne on. Jos jotain hyvää, niin ei motivaatio tippunut millään lailla, eikä näkynyt koiran työssä se, että se veti hirmu pitkät pätkät ilman kepin suomaa palkkaa ja taukoa. :)