En tunnista koko koiraa omakseni! Eilen se murtautui portin takaa noin viisi kertaa, ja aamulla ehti käydä paskalla ja pyöriä sisällä hetken ennen kuin tajusin. Heräsin siihen että Tytti räjähtää, nousen sängystä heittämään mudin takas portin taa, ja kysyn töihin lähtöä tekevältä Jounilta että mitä hittoa mudi tekee tällä puolella taloa. Jouni sano sen käyneen ensin ulkona tarpeillaan ja sitten se tuli sisälle, ja hää oli luullu että minä olin päästänyt sen. No en, nukuin!

Sitten kun noi lähti, minä jäin sisälle takan taakse piiloon hiljaa seisomaan. Mudi oli portin takana. Käskin Jounin oikeen kolistella mennessään ja liikuttaa ovea niin että se narisee. Ensin kuului piip-piip-PIIII! ja sitten kolinaa kun mudi siirtää porttina ollutta aurinkotuolia, ja raps raps raps kun se tassuttelee polleana tuvan puolella. Mutta kylläpä säikähti ja käänty sukkelaan takaisin huoneeseensa kun astuin esiin suoraan sen eteen ja karjaisin että mitä vittua sä teet häh. :D :D :P

Äsken se karkasi ovesta jalkojeni välistä ulos ja perään sai huutaa kolmesti että kuulo palasi ja koira pysähtyi. "Sisälle"-käskyllä se vain kiemurteli noenhänmene, joten menin luokse ja autoin sen villoistaan sisälle. Kyllä sitten kiljuu ja kovaa. Sellanen se oli jo ihan pentuna, tais olla eka joulu (koira 4kk) kun oltiin porukoilla ja koira karkasi keskellä yötä lällättelemään pitkin isoa kämppää. Olin ollut ulkona, tullut kotiin, käyttänyt pennun pissalla, irroitin remmin eteisessä ja käskin meidän huoneeseen, mutta koira livahtikin taloon. Ei totellut mitään, ja kun menin sen luokse taluttamaan sen niskasta takaisin, se huuti kuin syötävä. Hävetti hirveästi herättää koko talo, mutta ei silti tullut mieleenkään päästää irti jotta mudi hiljenisi. Jännä juttu, että se kokeilee sitä nyt uudestaan, olis jo kuvitellut menneen jakeluun että mua ei sen kiljunta liikuta.

Tottahan se nyt on ihan kierroksilla edelleen nartusta, vaikka narttu on jo häipynyt, mutta voihan räkä silti. Sanokaa ettei se jää tollaiseksi!