Mua on jostain syystä alkanut tämän kesän aikana kiehtoa pk-viesti aika lailla. Nyt kun taidan sittenkin seurustella kennelpojan kanssa, ja viestiasia tuli taas mieleen, niin nakitinpa sen meille apuohjaajaksi!

Laji on mulle aivan uppo-outo, muutamaa nettilähdettä on luettu, mutta en silti oikein tiedä mistä aloittaa. Toisaalta meillä kuitenkin on noita lajeja, joissa on tavoitteet korkealla, niin tän ei välttis tarttis ollakaan kovin vakavaa. En vaan koskaan oo ymmärtänyt sellaistakaan, että treenaa sinne päin "kun ei mua kiinnosta mikään kisaaminen". Kas kun myöhemmin saattaa alkaa kiinnostaa, ja uudelleenopettaminen on aina huomattavasti työläämpää kuin alusta asti kisasääntöjen mukaan opettaminen. Saattaa olla jopa mahdotontakin.

Tehtiin kuitenkin kokeeksi metsäpolulla pari lähetystä. Jouni jäi lihapullat taskussa paikoilleen "A-pisteeseen", minä siirryin koiran kanssa polkua 60m eteenpäin niin että näköyhteyttä Jouniin ei ollut. Lähetin eläimen perusasennosta tutulla käsimerkillä ja "mene vaan" -kehoituksella ja sinne tuo sinkosi niin että kiihdytysjäljet jäi polkuun. Oli syönyt namit, istunut kennelpojan sivulla ja lähtenyt samalla kehotuksella takaisin minulle. Ja se tuli kovaa! Ensin tömisee tanner, sitten kuuluu hirveä huohotus, ja lopulta tulee koko kropalla naurava töppönen. Sillä oli mielettömän kivaa! <3 Toinen samanlainen pätkä vielä. Nyt tarttis miettiä joku naseva käsky, esineruudusta + pudotetun esineen noudosta + metsäjäljestä eroavat rituaalit ja varusteet, ja alkaa pidentää matkaa ja selvittää esimerkiksi se, onko polulla tekeminen todella tyhmää, vai pitäiskö heti olla ihan metsässä. Vaikuttaa kertakaikkisen kiinnostavalta!