Kävelin hiekkakentälle tokoilemaan. Ohjelmassa oli noutoa ja luoksetulon stoppia. Arvon edelleen, onko kahden viikon päästä oleva koe liian pian. Se on ihan vissi, että haluan vaan yhden ykköstuloksen, koularia en kerää. Avoin luokka tuntuu jotenkin väliluokalta ja himoitsen jo voittajaan. Voittajan liikkeitä taas ei oikeen tunnu mielekkäältä tosissaan treenata ennen kuin asia on ajankohtainen. Tää pitäis siis vaan "hoitaa pois alta". Toisaalta nouto ja luoksetulon stopit, ne mistä meidän osallistuminen nytkin on kiinni, on mukana hyvin monessa jutussa myöhemminkin, nouto myös pk-puolella. Onko fiksua antaa koiran tehdä kokeessa puolivalmis suoritus puuttumatta siihen?

Noudossa aloitin pidoilla, ja ne olikin ihan perseestä. Junnattiin aikamme ja tukistin poskesta parikin kertaa, että sain edes jotain parannusta.

Muutama vauhtinouto, koira kävikin todella kuumana, ihan niin kuin mulla olis ollut lelu eikä kapula. Hyvä! Välissä pitoja, piti yllättävän hyvin vaikka oli kierroksilla, mutta ei nyt ihan puhtaasti kuitenkaan. Mitähän mä teen sen kanssa, pitäisköhän melkeen ottaa pieni kuuri sellaisia missä pidän leuoista kiinni, että todella tulee rautalankaa kun tää tuntuu olevan jotenkin nyt unohtunut.

Luoksetulon eteenistumisia, ilman kapulaa hyviä ja saan jo matkaakin useita metrejä. Kylmiltään vaan jos kokeilee niin sivulle se tulee, mutta voihan sitä aina BH- ja pk-kokeissa muistuttaa kentän laidalla ennen tottista muutaman kerran, mistä oli kyse. Kapulan kanssa ei onnaa, junnattiin aika pitkään että sain yhden onnistuneen (tiivis ja kapula pysyy suussa) mistä suuri palkka.

Sitten sitä luoksetulon stoppia. Pistän kentälle namialustan ja tehtiin eka vaan perusasentoa, paikallaan vas.käännöksiä, parin askeleen seuruuta ja luoksetuloja. Alusta siis aina koiran/meidän takana, sai paljon palkkaa kädestä ja välillä "palkka" -vapautuksella sai mennä tyhjäämään alustan. Tarkoitus valmistella koiraa, että se on siellä, sinne ei rynnitä itsekseen, mutta välillä se palkka tulee sieltäkin. Luoksetuloissa siis vaihdellen kutsuin koiran ja palkkasin lentävällä namilla itseni taakse, tai "tule!" -> "palkka!" kun koira oli laukalla tulossa.

Sitten kun nää toimi, kokeilin pysäyttää koiran. Käsimerkki ja sanallinen ja olipa napakka, wau! Siitä "palkka!". Sen jälkeen pari läpijuoksua, joista ekalla tooodella karmeaa ennakontia, huusin vaan uudestaan luo, kehuin sanallisesti ja vein takas. Seuraava ihan ookoo. Luin jostain, että ennakoivalla koiralla kannattaa aina treeneissä tehdä eka läpijuoksu(ja) ja vasta sitten ottaa pysäytystä. Kokeessa kun on vaan se eka, niin ei ainakaan ennakoisi pysähtymistä. Mun koira varmaan sitten ennakoi niin helkkaristi että ekalla ei koskaan pysähdytä, niin ei sitten tee sitä kokeessakaan... :D :P

Joka tapauksessa tää näytti nyt siltä, että NYT se tajusi jotain mitä mä yritän sille opettaa. :) Aiemmin se on ihan selvästi ollu että whaaat. Mun pysäytyskäsky on napakka ja jopa vähän sellanen jyrähdys, että se varmasti reagoi siihen = koiran mielestä olen vihainen. Pitää ehdottomasti muistaa pitää ääni ystävällisenä, kovahan sen toki pitää olla, että koira kuulee kaukaa. Seuraamisessa meidän "top!" on hyvin hento ettei koira painu maate tai istumaan.

Kotimatkalla pysähdyttiin uimaan kun löytyi pieni suojaisa poukama missä koiran pystyi laskemaan irti. Istuin ruohikolla auringossa ja koira kahlaili ja hepuloi narupallonsa kanssa. Narupallo ei kellu, mutta onneksi mudi älysikin olla tiputtamatta sitä veteen rannassa juostessaan. Olisin mielelläni vaan istunut ja katsonut, mutta sellaista vaihtoehtoa ei tarjottu. Leikki mudin säännöillä (narupallo pamauttaa mua sivulta naamalle tai mudi hyppää vauhdilla mun selkään ja pallo pamauttaa mua pääni yli naamalle) tai leikki mun säännöillä -valinta ei ollut kovin vaikea...