Ukolle sanoin, että oikeastaan koko lajin viehätys on pitkälti siinä, miten pienestä kaikki on kiinni. Sanoin myös, että koska mun mudi on niin hellan ja nyrkin välissä muuten, ja sen kanssa harrastetaan tosissaan myös pilkunnussintatokoa, niin ehkä agi on sille ihan kivaa "humputtelua" vaikka ei koskaan päästäis ykkösluokasta minnekään. :D

Edellisenä iltana mökin pihalla tein kuuden kepin sarjaa. Mudille kun näytti ekan välin, se pujotteli koko loppupätkän ihan hirveellä kyydillä itsekseen. Oho, missähän välissä se on oppinut?! Jumankekka! Muutenkin koira oli laiskotteluviikon jälkeen aika räjähdysherkkä, vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi kaikissa sen tekemisissä.

Tänään siis Varkaudessa kisoissa, tuomarina Tuomo Pajari. Pilvinen ~15 asteinen agilityä ajatellen oikeastaan kaikin puolin mukava sää. Meitä ennen oli 15 koirakkoa, ei ollut kiire hakea koiraa autosta rataantutustumisen jälkeen. Suoritukset on videolla, mutta en tiedä jaksaako niitä laittaa nettiin asti.

Agilityradalla oli pari kinkkisen oloista kohtaa, mutta se sisälsi myös suoria pätkiä. Kaikki kontaktiesteet löytyi, samoin pituushyppy. Otin mudin suoraan autosta ennen omaa vuoroa, ei mitään kentän laidalla hengailuja. En uskaltanut kuumentaa koiraa yhtään leikkimällä sen kanssa ennen omaa vuoroa. Mielentila oli aika jees ja selvitettiin tiemme kepeille asti. Juoksin koiran rinnalla. Tähän saakka olen aina kepeillä kävellyt, mutta kun ne meni eilenkin niiiin hienosti pihassa niin varmaan kestää vähän kirittämistä.. no eipä kestänyt, eli tokavikasta välistä jo mennessään huutava "mun jalat ei pääse niin kovaa ku pää tahtoo" -mudi sitten oikaisi yhden kepin. En jäänyt korjaamaan -> hyl. Loppurata ihan ällöttävän hienoa, kontaktit ja kaikki. Pysäytin ihan kunnolla sekä puomilla että a:lla, nyt kun kerta aikaakin oli.

Hyppyrata alkoi tosi hurjan näköisellä viiden hypyn (no, toka oli rengas) pyörityksellä, sitten mutkaputkeen, hyppy ja kepit. Pari iisiä hyppyä ja helppo syöksy mutkaputkeen, jonka jälkeen kolme keskenään tosi oudossa kulmassa olevaa hyppyä, ja lopuksi kentän pitkän sivun suuntainen viiden hypyn (tokavika muuri) mittainen pitkä juoksusuora. Ennen omaa starttia suunnilleen samat valmistelut kuin aamupäivälläkin, syöttelin koiralle vielä nakkeja omaa vuoroa odotellessamme siinä kentän reunalla. En oikeastaan aavistellut mitään, mutta jo lähdössä remmiä irroittaessani koko koira tärisi ja odota-käskyä hokiessani se joka kerta nytkähti lähteäkseen. Ohhoh, ei oo ollenkaan tyypillistä meille tällainen, joskus olen vähän toivonutkin että olispa sillä selvästi kamala hinku radalle eikä se odottaisi aina niin kiltisi ja rauhallisena... no ei se ollutkaan kivaa, hetken olin varma että se karkaa ja sitten en taatusti ainakaan ehdi sinne hyppykuvioon mukaan. Odotti kuitenkin kiltisti, neloshypyllä vähän säätöä mutta puhtaasti päästiin vielä jatkoon. Kepeille tullessa koira sinkosi sille aiemmin olleelle vitoshypylle -> hyl. Kepeillä hirveä huuto ja virhe hyvin pian -> otin alkuun uudestaan. Yritin rauhoittaa koiraa, mutta se kävi niin kierroksilla että uudestaan rikkoi rytmin kepeillä. Olis pitänyt kantaa se ulos tässä vaiheessa, mutta lähdinpä sitten vaan jatkamaan rataa. Tässä vaiheessa haluisin sanoa, että mä ohjasin sitä niin hyvin ja me tehtiin tää yhdessä, mutta totuus oli että mudi meni minne jalat vei ja mä juoksin perässä, ja sattumalta se suoritti ne loput esteet ja varsinkin sen pitkän loppusuoran upeine irtoamisineen ihan oikeassa järkässä...

Ainakin sillä oli hauskaa. :D