Seuramme järjesti viikonloppuna Seppo Savikon agilityvalmennuksen ja Jerry Stenbergin juoksukoulun, johon ilmoittauduin lauantaille. Oltiin paikalla pitkä päivä, ja vaikka mudi odotti autossa, se ei ilmeisesti ole malttanut ainakaan koko aikaa nukkua, koska kovin on uupunut sekin.

Juoksukouluun olin jo kovin pettynyt (hinta-laatusuhde, maksoimme 30e/nenä) kunnes selvisi, että jälkeen päin tulee mailitse lisämateriaalia. Käytiin me nyt lämmittelykävelyllä: ripeää kävelyä noin vartti, lämmittelyssä tarkoitus nostaa lämpöä eli aloitetaan rauhassa ja kovennetaan loppua kohti, jäähdyttely tehdään päin vastoin. Sitten tehtiin neljää eri lämmittelyliikettä ja lopuksi jokainen juoksi kaksi kertaa pikku pätkän. Lämmittelyliikkeet oli ihan jees ja juoksusta sai kommentteja, mutta en mä ainakaan tiedä miten korjaisin, vaikka kommentit sainkin. Mutta että 30e tästä, joo morjens vaan!

Agilitypuoli oli yhdistetty tähän juoksukouluun, eli rata oli kakkos-kolmosluokan tasoa, josta jokaiselle koirakolle tehtiin eri pätkiä. Pointtina oli suureksi osaksi unohtaa koiran ohjaaminen, nyt koulutettiin enemmän ohjaajaa, ja nimenomaan juoksemaan. Maksoin 40e ja sillä sai noin puoli tuntia valmennusta. Koko puoli tuntia vaan tehtiin putkeen ja meillä uupui niin koira kuin ohjaajakin. Hyödyllistä oli kyllä, sain paljon vinkkejä, mutta vähän on silti sellainen olo että olikohan se nyt ihan koko rahan arvoista kuitenkaan...

No, jotain kouluttajan muistiinpanoja:

-mulla on suhteellisen kuuma koira
-se irtoaa hyvin mutta haluaa kuitenkin tehdä ohjaajan kanssa yhdessä (vertasi paimenkoiraan, joka käskystä hakee lauman kaukaakin. Näennäisesti se toimii yksin ja itsenäisesti mutta kuitenkin ohjaajan kanssa ja ohjaajalle)
-edelliseen liittyen anna sille koiralle välillä "oma tehtävä" äläkä saata sitä kädestä pitäen joka esteelle; anna sille tilaa. Esimerkiksi alun 1-2-3 -kuviossa käskyt oli "hyppy" (lähtö) ja "putkeen" ja saman tien itse täysillä kohti nelosta, tää jätettiin just "koiran omaksi jutuksi" hoitaa se putki ja hyvin hoiti. Tärkeää on kuitenkin että sivuttaisetäisyys koiraan pysyy samana, nimenomaan etäisyyden muutos on se mikä imaisee koirankin mukaan.
-ohjaaja todellakin juoksee aivan liian lällysti ja jotenkin arkaillen (no daa, tarpeeks monta kertaa ku törmää esteeseen ni oppii sitä tyhmempiki muija! ;P) Nyt vaan lisää poweria ihan tosissaan!
-koira reagoi tosi hyvin pelkkään minun nopeuteen ja sen muutoksiin, esim. 4-5 -kuvio
-koira reagoi myös jos luulee että pistän käden taskuun, tai huitelen muuton oudosti. Kädet kuriin!
-koiran pitäisi tietää aina 2-3 seuraavaa estettä. Esim. putkilla: älä koskaan ohjaa niin että estettä lähestyessä itse peität sen putken suun mihin haluat koiran menevän. Hypyillä: jos tulee käännös, kerro se koiralle = hidasta! Askelta lyhentäen. Mutta vaan hieman, jos oma liike loppuu töks, niin loppuu usein koirankin. Esimerkiksi mutkaputkilla, kun ohjaaja ei voi juosta putken yli tai törmätä siihen, niin kuvittele ohjaavasi putkessa olevaa koiraa eli pyörähdä sen mukana, näin oma liike ei lopu kuin seinään putken suulle

Jossain vaiheessa joku oli koiransa kanssa kusella kentän vieressä pöpelikössä ja L alkoi vähän kyttäämään sitä. Se alkoi myös olla jo väsynyt, eikä oikeen jaksanut enää leikkiä. Onneksi oli nakkeja, palkkailin niillä. Jännää, harvoin sitä on joutunut hetsaamaan ja kannustamaan, mutta harvoinpa me ollaan näin pitkään paahdettukaan mitään treeniä putkeen.

Mä sain vielä moitteet leikkimisestä (tiedän, että leikin väärässä asennossa, mutta aina se vaan lipsuu tohon) ja tosiaan siitä juoksemisesta, liikettä niveliin!